Kolumni: Nuotiotuli oli kivikauden suomalaisten oma Netflix — Löytyykö tuleentuijottajia vielä 4 000 vuoden kuluttua?

Yksi kesäni tärkeimpiä oivalluksia on nuotion äärellä istuminen. Se on toiminut mainiona stressinlaukaisijana ja mielen piristäjänä monen päivän päätteeksi.

Tanssivissa liekeissä on jotain taianomaista. Nuotio tarjoaa oranssin kauniin visuaalisuudensa lisäksi täysin omanlaisensa tuoksu- ja äänimaailman. Halot poksahtelevat, oksat ritisevät ja lehdet humahtavat.

Haavan oksista tulee oma erityinen äänensä. Havuista oma savunsa.

On kiehtovaa ajatella, että ihmiset ympäri maailman ovat katselleet samaa tulista näkyä jo vuosituhansia. Tuli on tuottanut ihmisille lämpöä, luonut turvaa vaaroja vastaan ja mahdollistanut tehokkaan ruoanlaiton. Se on edelleen elämän elinehto.

Ovatkohan kivikauden suomalaiset pohtineet 4000 vuotta sitten, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiset istuvat edelleen nuotion ääressä katselemassa samaa näkyä? Voimmeko me ihmetellä samaa ihmisistä 4000 vuoden päästä?

On kiehtovaa ajatella, että ihmiset ympäri maailman ovat katselleet samaa tulista näkyä jo vuosituhansia.

Nuotiossa voi tietenkin edelleen valmistaa monipuolisen aterian. Ritilän päällä lämpenee leipä, paistuu perinteinen makkara tai kypsyy vaikka jokin erikoisempi kasvisruoka. Olen itse kokeillut karjalanpiirakoita, tortillapohjia ja perunoita. Kaikki maistuivat hyvältä.

Seuraavaksi voisi koittaa vaahtokarkkeja ja pullaa.

Nuotiotulen luona istuminen tuntuu jotenkin unohdetulta asialta nykypäivänä, ellei sitten satu olemaan eräharrastaja tai partiolainen. Nuotio tarjoaa hiljaista tai railakkaampaa yhteisöllisyyttä tilanteesta riippuen.

Puulla edelleen toki lämmitetään ahkerasti taloja ja saunoja, mutta ympäristö on kovin erilainen metsäluontoon nähden.

Suosittelen ainakin kerran kokeilemaan nuotiota syksyllä. Tulta tehdessä on syytä ottaa huomioon tulentekopaikka ja maastopalovaroitukset.

Notskissa on sitä jotain. Kunhan sen vaan saa syttymään.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut