Kolumni: Enää en vaihtaisi osia nuoremman itseni kanssa — En, vaikka samalla lähtisivät selän jäykkyys ja harmaaseen taipuvat hiukset

Kolumni: Enää en vaihtaisi osia nuoremman itseni kanssa — En, vaikka samalla lähtisivät selän jäykkyys ja harmaaseen taipuvat hiukset

Naisten pukuhuoneparlamentti syventyi äskettäin lähes seminaaritasoisesti aiheeseen: Iän mukanaan tuomat edut. Äiti-ikäiset ja sitä nuoremmat olivat jo kiireen kaupalla juosseet matkoihinsa.

Isoin ilo kumpuaa itsensä hyväksymisestä, todettiin.

Jokainen tunnistaa tavan tunkea itseään johonkin muottiin, kuka mihinkin. On fyysisiä ja henkisempää laatua olevia vaateita ja odotuksia. Osa on omasta kodista kotoisin, osa ehkä puolison odotuksista, moni elokuvista, kirjoista ja lehdistä omaksuttuja.

Turha siinä on silti ketään syytellä, itse ne on tavoitteekseen omaksunut.

Jokainen tunnistaa tavan tunkea itseään johonkin muottiin, kuka mihinkin.

Seurauksena on tietysti riittämättömyyden tunne, vaikkei se aina päällepäin näkyisi. Siihen kuuluu myös yritys ”tienata” rakkautta, huomaamista, kiitosta.

Siksi mieltä kaivaa: Miksi kukaan ei koskaan huomaa, miten minä raadan ja teen työtä perheessä, työpaikassa ja harrastuksissa.

Ei tarvitse heittäytyä ”kaikki minulle heti ja nyt” -menoon olonsa korjaamiseksi. Eikä kokonaan tarvitse muuttua tavoiltaan ja teoiltaankaan.

Riittää, että tarkistaa asenteensa ja ajattelunsa. Kaivaa esiin omat tunteensa ja luottaa niiden kertomaan. Ne voivat olla aika monen ”kyllä minun pitää” -kerroksen alla. Siitä kasvaa yleensä muutoksia myös käytännön tasolla. Ja kas kummaa, katastrofia ei välttämättä synnykään.

Esimerkkinä vaikkapa pariskunta, joka ei pitkän ja hyvän avioliiton aikana löytänyt molempia tyydyttävää lomaviettotapaa. Yhteiset lomat olivat pullollaan hankalia tunteita. Kunnes kypsyi ratkaisu: kumpikin lomaili omalla tavallaan. Se paransi parisuhdetta kokonaisuudessaan.

Seminaarin osanottajat hymyilivät hellästi nuorelle itselleen: ”Ei sitä paljon ymmärtänyt, vaikka luuli kaiken tietävänsä”.

Kukaan porukasta ei haluaisi vaihtaa neljäkymmentä vuotta nuorempaan itseensä. Ei, vaikka siinä häipyisivät polvikivut, selän jäykkyys, roikkuva maha, rypyt ja harmaaseen taipuvat hiukset. Nyt on parempi.

Marjut Vuotila
Kirjoittaja on imatralainen vapaa toimittaja

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat