Kolumni: Puolen miljoonan euron remontista on viisi vuotta — Koskis on pistänyt sinnikkäästi kampoihin, mutta nyt entisen leipomon päivät taitavat olla luetut

Imatran kaupunki osti vuonna 1986 kerhotalo Koskiksen tontteineen vuonna 770.000 markalla. Maa talon alla on poltellut omistajaa pitkään.

Kai Skyttä

Kolumni: Puolen miljoonan euron remontista on viisi vuotta — Koskis on pistänyt sinnikkäästi kampoihin, mutta nyt entisen leipomon päivät taitavat olla luetut

Syksyllä 2013 Imatran nuoriso sai marssia uudenkarheisiin tiloihin. Kerhotalo Koskis oli läpikäynyt perusteellisen remontin, jossa kiinteistön pinnat uusittiin ja kellarikerroksen ilmanvaihtoa parannettiin. Kunnostus ulottui myös salaojitukseen ja sadevesijärjestelmiin.

Remonttiavustusta Koskikselle oli saatu opetusministeriöstä jo vuonna 2008, mutta korjausurakka odotti vuosikausia toteutumistaan. Hetkittäin näytti siltä, että työ jää kokonaan tekemättä, sillä tontille hahmoteltiin myös liikerakentamista. Vielä ennen lopullista saneerausta kaupunki yritti luovia annettua avustusta muiden nuorisotilojen remontointiin. Opetusministeriö ei ajatusta niellyt ja lopulta Koskis remontoitiin vajaalla puolella miljoonalla eurolla.

Ovatko entisaikojen rakentamisen metodit auttamatta tuhon alku?

Niin, siitä on viitisen vuotta. Itse asiassa varsinaista elämää Koskiksessa ehti olla remontin jälkeen vain reilut kolme vuotta, kunnes sisäilmaongelmat tiloissa osoittautuivat niin mittaviksi, että talo pistettiin vuoden 2017 alussa tyhjilleen.

Vaikka edellinen korjauskierros oli vielä häive peruutuspeilissä, arvioitiin uusien remonttitarpeiden kustannukset jopa miljoonaksi euroksi. Jotta tämä investointi saataisiin ajan myötä hoidettua pois, tuntisivat korotuksen nahoissaan ennen kaikkea tilan tulevat käyttäjät.

Näitä käyttäjiä olivat Imatran nuorisotoimen lisäksi eläkeläisyhdistykset. Vanhuksille ja liikuntarajoitteisille katutason tila keskellä kaupunkia oli helmi. Remontin maksajia tästä joukosta oli kuitenkin turha haravoida.

Loppu olikin jo tuolloin ennakoitavissa. Uutisvuoksen tämän viikon uutisen mukaan Koskiksen suojelumerkinnän yli ollaan vetämässä henkselit ja kiinteistö on päätymässä purkukohteiden pitkälle listalle.

Mikä sitten on tarinan opetus? Vetkuteltiinko viiden vuoden takaista remonttia liian pitkään? Olisiko Koskis saatu kuntoon paremmalla ylläpidolla ja perusteellisemmalla korjauksella? Vai ovatko entisaikojen rakentamisen metodit auttamatta tuhon alku?

Totuutta lienee kaikissa. Vuosien varrella remonteissa on esimerkiksi jätetty rakenteisiin eloperäisiä rakennusjätteitä, jotka ovat nyt elinkaarensa päässä. Mutta poishan nuokin olisi saanut, jos siihen olisi ollut tahtoa.

Nyt Koskis on ollut tyhjänä ja kylmillään toista vuotta. Pienetkin pulmat ovat saaneet rauhassa muhia isoiksi. Jos vuonna 1925 valmistunut rakennus näkee edes sarastuksen satavuotispäivästään, on tapahtunut melkoinen ihme.

Mari Pajari

mari.pajari@uutisvuoksi.fi

Kirjoittaja on Uutisvuoksen vastaava päätoimittaja

Juttua muokattu 30.11. klo 23.30: Korjattu ingressissä summa, jolla Imatran kaupunki osti Koskiksen. Summa on 770.000 markkaa, ei euroa.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset