Kolumni: Imatralaiset muistelevat Näreharjua lämmöllä, vaikka jäähallissa tarkeneminen vaati spartalaista mentaliteettia — Palloilusarjojen laskevat yleisömäärät todistavat, että kokemus yhteisöllisyydestä on urheilussa olosuhteita tärkeämpi arvo

Kai Skyttä

Kolumni: Imatralaiset muistelevat Näreharjua lämmöllä, vaikka jäähallissa tarkeneminen vaati spartalaista mentaliteettia — Palloilusarjojen laskevat yleisömäärät todistavat, että kokemus yhteisöllisyydestä on urheilussa olosuhteita tärkeämpi arvo

Uutisvuoksen arkistoa louhiessa vastaan tuli kuva, joka herättänee joissain nostalgisia värinöitä, toisissa silkkaa puistatusta: toppatakkikansa värjöttelemässä Näreharjun jäähallin edessä kiemurtelevassa jonossa kohti lippuluukkua.

En ehtinyt koskaan käymään Näreharjun jäähallissa. Niin kauan kuin olen seudulla asunut, hallivanhuksen seinien sisällä on talvisin roiskunut rapa ja kärynnyt bensiini. Näreharjuun ei siis liity nostalgiaa, jonkunlaista outouden viehätystä kylläkin.

Tarinoita olen toki kuullut. Paikallisten muistot Näreharjusta tuntuvat olevan poikkeuksetta lämpimiä, joskaan lämpö ei ole paras sana kuvaamaan Näreharjua.
Näreharjun muistelussa korostuu spartalainen mentaliteetti. Koska jo hallissa selviytyminen ilman pakkasenpuremaa vaati kannatusjoukoilta poikkeuksellista luovuutta, voi vain kuvitella, miten kusiset oltavat ”vierasheimolaisilla” olivat.

Kalle Sipiläinen

RoKi-ottelu houkutteli Näreharjun jäähalliin kauden ennätysyleisön tammikuussa 2009.

Minkälaisia tarinoita Imatran nykyisestä kiekkopyhätöstä tulevaisuudessa kerrotaan?

Tämänkin lehden sivuilla on ihasteltu puitteita, joissa Imatralla nykyisin kiekkoillaan. Huoltotilat ovat toimivat, myyntitilat niin ikään, eikä pehmeillä areenaistuimilla pääse kankku puutumaan. Yleisökapasiteettikin on juuri sopiva. Kyllä kelpaa!

Jotain kuitenkin puuttuu, sillä tunnelma hallissa on usein kumman kolkko ja kliininen.

Ehkä syynä on toispuoleinen tilavaikutelma, joka syntyy siitä, että katsomo sijaitsee vain kaukalon toisella sivulla. Sama epäsymmetria vallitsi toki Näreharjussakin, mutta siellä oli kuulemma pakko pomppia ja hakata käsiä yhteen, ettei verenkierto pysähtynyt.

Olosuhteiden ja urheilumenestyksen suhteesta pauhataan Suomessa paljon. Mutta voitaisiinko välillä kysyä myös katsojilta, miten seinien sisälle saataisiin synnytettyä parempaa urheilu- ja katsomokulttuuria?

Ilman sitä näkökulmaa vaarana on, että areenoista tulee tyhjinä kumisevia status symboleita kaupunkien välisessä imagokilpailussa.

Palloilusarjojen laskevat yleisötrendit todistavat, että vaikka oltavat paranevat, maksavalle yleisölle tärkein arvo on kokemus yhteisöllisyydestä. Jostain sellaisesta, mitä ei voi saavuttaa kanavapaketin lunastamalla.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat