Kolumni: Mitä murheita mukanani kannan

Kolumni: Mitä murheita mukanani kannan

Vain niitä harmeja kannattaa jauhaa mielessään, jotka voi miettimällä ja toimimalla ratkaistakin, sanovat viisaat. Uskon siihen, vaikka en aina sen mukaisesti osaakaan elää.
Huolen aiheita riittää. Maailman laajuiset murheet ilmastonmuutoksesta ruuan riittävyyteen voi yrittää nitistää toimimalla itse niin kuin oikein on. Sen vaikutus on kai pienempi kuin itikan pissin Itämeressä, mutta kuitenkin se on oikeaan suuntaan.  Enkä pidä turhina adressien allekirjoittamisia tai mielipidekirjoituksiakaan. Parhaimmillaan esimerkki voi innostaa jonkun toisenkin mukaan, mutta se on jo ihan toinen asia.

Toisen ihmisen, kaikkien läheisimpienkin, harmit ja huolet ovat oma lukunsa. Niiden osalta pitäisi vain jaksaa muistaa, että ne ja niihin liittyvät valinnat ovat hänen omiaan, niistä en ole vastuussa.
Vastuullani ovat omat ajatukseni, tekoni. Haastavinta on ollut ymmärtää, että vastuullani on myös oma hyvinvointini. Voi sitä sanoa myös kaiken ihmisten välisen rakkauden äidiksi, itserakkaudeksi.

Me kansakoulua käyneet ja tyttökirjoja siihen aikaan lukeneet kavahdamme inhosta kun kuulemme sanan itserakkaus. Se kuului niihin ominaisuuksiin, joista uudenvuodenlupauksissa luvattiin luopua, joilla määriteltiin luokan kaikkein keljuimman tytön luonnetta.
Muistan kirkkaasti miten vääräksi koin nuorena äitinä lentoemännän ohjeen: Ensin happinaamari itselle, sitten muille. Ajattelin, että varmasti laitan ensin lapselleni. Myöhemmin oivalsin, että lapseni pelastaminen voi onnistua vain kun huolehdin omasta toimintakyvystäni. Pikkuhiljaa aloin oivaltaa, että voi olla ihan oikein huolehtia ajoissa itse itsestään.
Itsensä rakastaminen on raamatussakin asetettu ihmisten välisen rakkauden mittapuuksi. Sen verran kun itseäsi rakastat, voit rakastaa myös lähimmäisiäsi.

Keljuja asioita, joille ei mitään mahda, riittää. Kurjat ilmat, kulkuneuvojen aikataulut, idiootit kuskit, kaupan valikoimat, rypyt, sähkön hinta, särkyvät kodinkoneet – jo niistäkin saa koko päiväksi tai vaikka koko viikoksi kiukun aiheen. Jos niin haluaa. Voi myös todeta että kelju juttu, mutta sille en mitään mahda!  Voin jatkaa tyynenä elämää luottaen, että vielä se aurinko tännekin osuu.

Marjut Vuotila

Luetuimmat

Uusimmat uutiset