Katukanava: On häikäilemätöntä katkaista sukupolvien ketju – Isovanhempia tarvitaan nyt entistä enemmän

Katja Juurikko

Isovanhemmat voisivat olla tueksi entistä enemmän, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus, kirjoittaa Birgitta Wulf. Kuvituskuva.
Isovanhemmat voisivat olla tueksi entistä enemmän, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus, kirjoittaa Birgitta Wulf. Kuvituskuva.

Vuosi on ollut poikkeuksellinen koko ihmiskunnalle. Yksi suurimmista, hiljaisista kärsijöistä ovat olleet lapset ympäri maailman. He ovat joutuneet elämään aikuisten tahdon mukaisesti. Lapset eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisia keskenään, riippuen siitä missä maanosassa ovat sattuneet syntymään.

Meidän pitäisi täällä Suomessa elää hyvinvoinnin keskellä. Ihmettelen suuresti sitä, miten huonosti me kohtelemme apua tarvitsevia perheitä. Ne ovat muuttuneet yhteiskunnan apua tarvitseviksi yksiköiksi ja perheen muut jäsenet, kuten isovanhemmat on suurilta osin ulkoistettu ympäriltä. Meillä on liian paljon pahoinvoivia perheitä ja yksinäisiä, hyvässä kunnossa olevia isovanhempia.

Koska yhteiskunta ja monet kolmannen sektorin toimijat ovat ottaneet osan perheiden tukemisesta hartioilleen, olisi mitä tärkeintä huomioida myös elämänkokemusta omaavat vireät isovanhemmat, joilla monilla on lämmin syli avoinna näitä perheitä auttaakseen. Heidän on vain kohdattava toisensa.

Lastensuojelu ei kuitenkaan tunne käsitettä isovanhempien tuesta tai lasten asumisesta heidän luonaan. Suomen olisi aika herätä tässäkin asiassa, sillä aivan liian moni lapsi on meillä kuitenkin riistetty vanhemmiltaan, antamatta isovanhemmille mahdollisuutta tukea perheitä ennen huostaanottoa. Tämä sukupolvien ketjun katkaiseminen on häikäilemätöntä.

Suomi velkaantuu koko ajan monista syistä. Yksi velkaantumista estävä kohde olisi lastensuojelun täydellinen muuttaminen perheitä tukevaksi. Lasten kuuluu ensisijaisesti asua kotonaan. Apua on siis annettava kotiin. Se on myös halvempaa ja inhimillisempää kuin lapsen laitoksessa tai sijaisperheessä asuminen.

Miksi tämä on meillä niin vaikea toteuttaa? Kun meistä isovanhemmista aika jättää, viemme mennessämme monta tarinaa, jota jälkipolvemme ei tule koskaan kuulemaan. Lasten, heidän perheidensä ja isovanhempien aika on nyt!

Huomioitakoon että isovanhempana voi toimia kuka tahansa eläkkeellä oleva mummo ja vaari, jos omat lastenlapset ovat jo isoja tai heillä ei ole lastenlapsia. Rakkaus lapsiin ja lämmin syli riittää.

Meitä ei ole koskaan liikaa!

Birgitta Wulf

Kerava

Luetuimmat