Katukanava: Jotta uusia tekniikoita voi käyttää arvokkaalla tavalla, on myös ihmisen kehityttävä moraalisesti ja henkisesti — Miten käy lasten ja nuorten?

Lukas Pearsall

Katukanava: Jotta uusia tekniikoita voi käyttää arvokkaalla tavalla, on myös ihmisen kehityttävä moraalisesti ja henkisesti — Miten käy lasten ja nuorten?

Jutun otsikon loppu on edesmenneen Reijo Wileniuksen kirjan nimi vuodelta 2002. Kirja on edelleen ajankohtainen. Huoli lapsista ja nuorista on noussut nyt myös julkiseen keskusteluun.

Opetusministeri Li Anderssonin (Yle 8.11) huoli on lapsille asetettujen vaatimusten ja ADHD:n ja muiden neuropsykiatristen oireiden vuoksi tehtyjen lähetteiden määrän kasvaminen. Koulujen tarjoamat tukitoimet vaihtelevat, eivätkä ole riittäviä.

Emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on myös huolissaan oppilaiden eriarvoisuuden lisääntymisestä ja itseohjautumisvaateiden kasvamisesta. Emeritusproferssori Lea Pulkkinen (Hs 29.10) taas on sitä mieltä, että lapsia ja nuoria puristetaan liian ahtaalle.

Wileniuksen mukaan yhteiskuntamme ei ole törmäyskurssilla vain luonnon tuhoamisessa. Myös ihmisen sisäinen elämä näyttää olevan vaarassa. Wilenius ennustaa, että 2000-luvulla nousee esiin uusia tekniikoita, joiden väärinkäyttö sisältää myös uusia uhkia. Hänen mielestään ei ole aiheetonta pelottelua, vaan realismia todeta, että näistä uhista selviytyminen, ylipäänsä tekniikan käyttäminen arvokkaalla tavalla, edellyttää tekniikan kehitystä vastaavaa moraalis-henkistä kehitystä.

Opettajille tehdyssä kyselyssä tuli esiin, että ala- ja yläkoulussa lasten keskittymiskyky on huonontunut. Opettajien mukaan syynä on älylaitteiden runsas käyttö ja jatkuva virikkeiden tulva.

Ihmisen kehityksen lainalaisuudet eivät ole muuttuneet vuosien saatossa. Kasvatuksen ja opetuksen ymmärtämiseen syvemmin tarvitsemme laajemman ihmiskäsityksen. Ihminen on ajatteleva, tunteva ja tahtova. Opetuksessa näiden olemuspuolten huomioiminen ja ympäristön merkitys on tärkeää. Varhaislapsuudessa ensisijaisesti kasvatus on ympäristön muodostamista. Usein perustellaan, että seinät eivät ole tärkeitä, vaan koulutetut opettajat ja kasvattajat. Tutkimuksissa on kuitenkin korostettu värien, materiaalien ja muotojen merkitys, samoin metsän ja luonnon hyvää tekevä vaikutus.

Kasvattajan esimerkki, yhdessä tekeminen ja oppiminen on myös uudessa valtakunnallisessa varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmassa. Se on ollut steinerkasvatuksen suunnitelmissa jo sata vuotta.

Merja Ijäs

steinervarhaiskasvatuksen opettaja

Luetuimmat

Kommentoidut