Katukanava: Uudistustahti lukiossa on liian kova

Kuulun ikäluokkaan, joka on aloittanut koulu-uransa vuonna 2007. Silloin kaikki oli helppoa; Suomi oli täyttämässä 90 vuotta ja koulussa ekaluokkalaisille jaettiin puiset lyijykynät ja murenevat kumit. Meille opetettiin kaunokirjoitusta siten, että kirjoitimme riveittäin kaunokirjaimia äidinkielen kirjaan. Kaikki oli hyvin ja varmaa, ainakin yläasteelle asti. Yläasteemme aikana heräsi halu nykyaikaistaa opetusta. Aloimme käyttää tietokoneita ja muita teknisiä laitteita yhä enenevissä määrin. Käytännössä se tarkoitti satunnaisia tabletteja luokassa, dokumenttikameraa, videotykkiä ja smart boardia.

Aloitimme lukion 2016, eikä mikään ollut enää helppoa tai varmaa. Tusinan verran uusia oppimisympäristöjä ja sähköisyyttä, joka oli kaikille uutta, eihän opettajiakaan ollut kunnolla koulutettu sitä kaikkea uutta varten. Itse ainakin olin enemmän eksyksissä kuin koskaan. Ennen lukiota olimme tehneet kaiken vanhan kaavan mukaan. Kirjoittaneet, laskeneet ja piirtäneet käsin. Yht’äkkiä meidän tulisi hallita kokonaan uusi maailma, tai vähintään oppia se vajaassa kolmessa vuodessa.

Sähköiset ylioppilaskirjoitukset ovat nyt ja tässä. Kukaan meistä, vuonna 2007 koulunsa aloittaneista, tuskin tiesi vielä kahdeksannellakaan luokalla kirjoittavansa ylioppilaaksi sähköisesti.

Muutoksessa ei ole huomioitu tarpeeksi opiskelijoita eikä opettajia. Opettajat eivät tiedä tarpeeksi opettamiensa aineiden sähköisistä yo-kokeista, sillä tietoa ei ole. Kun opettajat eivät tiedä, eivät opiskelijatkaan tiedä ja tämä on omiaan lisäämään stressiä.

Lukiolaisten stressistä ja syrjäytymisestä on puhuttu enemmän kuin koskaan. On surullista, miten nopeasti ja kiireesti uudistuksia viedään läpi silkasta uudistuksen ilosta. Euforiassa tuntuu päättäjiltä jäävän huomiotta vaikutus siihen opiskelijaan, joka piirsi vuonna 2007 kaunokirjaimia lyijykynällä paperiseen kirjaan. Jokainen meistä pystyy kuvittelemaan, miltä tuntuu olla se tänä vuonna 18 vuotta täyttävä, joka yrittää pitää elämäänsä itsenäistymisen kynnyksellä kasassa. Kasassa pidosta tekee vaikeampaa se, ettei uudistustahdissa ole varmuutta siitä, mitä huomenna halutaan, päätetään ja toteutetaan.

Onni Härkönen
Imatralaislähtöinen lukiolainen

Luetuimmat