Pääkirjoitus: Oikomishoito mutkistuu maakunnassa, mutta hoitoon liikkumisen vaiva kannattaa lasten ja vanhempien nähdä

Mika Strandén

Pääkirjoitus: Oikomishoito mutkistuu maakunnassa, mutta hoitoon liikkumisen vaiva kannattaa lasten ja vanhempien nähdä

Yhdellä jos toisella meistä on muistoja kouluikäisenä tapahtuneesta, vuosia jatkuneesta oikomishoidosta. Suihin on asennettu jos jonkinlaista kojetta, kun vinksallaan olevia hampaita ja vääränlaisia purentoja on ajettu ruotuun.

Oikojien otteet eivät esimerkiksi 1980-luvulla olleet aina lempeimmästä päästä ja oikomiskojeet olivat usein kaukana ergonomisista. Nyt voi kuitenkin tuntea syvää kiitollisuutta siitä, että oli mahdollista päästä itselle maksuttomaan oikomishoitoon ja yleensä vielä kotikunnan hammashoitolassa.

Etelä-Karjalassa on kipuiltu vuosien ajan syvenevän oikojahammaslääkäripulan kourissa. Rekrytointikampanjat eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Esimerkiksi Lappeenrannassa oikomishoitoon jonottaa tällä hetkellä yli 1 000 lasta.

Nyt maakunnassa on edessä oikomishoidon keskittäminen. Ensi maanantaista lähtien oikojahammaslääkärit ottavat potilaita vastaan ainoastaan Imatralla ja Lappeenrannassa. Vähät resurssit on suunnattava tarkkaan. Oikoja ei voi sukkuloida pikkukunnissa, vaan kaikki mahdollinen aika on käytettävä potilastyöhön.

Oikomishoidossa oleville lapsille ja heidän vanhemmilleen keskittäminen aiheuttaa merkittävää lisävaivaa. Esimerkiksi Simpeleeltä Imatralle suuntautuva oikojahammaslääkärikäynti voi viedä kaksi tai kolme tuntia. Se haukkaa ison osan koulu- ja työpäivästä.

Toivottavasti vanhemmat ja lapset jaksavat tuon vaivan kuitenkin nähdä. Oikomishoito on pitkäjänteinen prosessi, joka vaatii sinnikkyyttä. Onnistuneen hoidon tuloksista voi kuitenkin iloita vuosikymmenten ajan. Sekä syödessä että peiliin katsoessa.

Jos aikuisiällä joutuu hampaitaan oikomaan, on se vielä paljon pitkäkestoisempi — ja kalliimpi — ponnistus.

Minna Mäkinen

minna.makinen@uutisvuoksi.fi

Luetuimmat

Uusimmat uutiset