Kaapelista tuli kuumaa

Jussi Lopperi

Maasahauskoneen terän kaivaman ojan syvyys on vähintään 70 senttimetriä ja enintään metrin. Tarvittaessa terä toimii routaisessakin maastossa.

Imatran siirtyminen esidigiaikaan alkoi jo 30 vuotta sitten. Silloinen valtionyhtiö Tele vastasi taivaskanavien kilpailuun kaapeloimalla televisiolähetyksiä varten alueita Niskalammen messualueella ja Mansikkalassa.

Sen jälkeen on ollut hiljaista. Nettiaika toi tarpeen nopeisiin tietoliikenneyhteyksiin, mutta niitä teleoperaattorit ovat hoitaneet mieluummin tarjoamalla langattomia yhteyksiä kuin kaapeloinnilla.

Kuumuutta kaapelointiin toi Joroisilla asuntoa pitävä tietotekniikan veteraani Pekka Viljakainen (Kauppalehti 19. ja 21.12.), joka löysi postilaatikkonsa alta valokuitukaapeleita, joiden olemassaolosta operaattorit eivät tuntuneet tietävän yhtään mitään.

Viljakainen on julkisesti ihmetellyt, miksi näitä miljoonilla maahan kaivettuja kuituja ei oteta tehokkaampaan käyttöön.

Teleoperaattoreiden lisäksi kysymys voidaan esittää myös monille sähköyhtiöille, jotka jo vuosien ajan ovat maakaapeloinnin yhteydessä laittaneet pinnan alle myös valokuitua.

Imatralla lienee Etelä-Suomen taajama-alueista vähiten nopeita kiinteitä verkkoyhteyksiä. Jopa maakunnan maaseutukunnat ovat Imatraa aktiivisempia kaapeloinnissa, vaikka taajamien sijasta niissä kaapeleita vedetään pitkin metsiä.

Puhetta digiloikasta on ollut. Ponnistukseen on valmistauduttu vuosikymmeniä syvässä kyykyssä, josta pitäisi päästä jo nopeasti hyppyyn.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.