Pääkirjoitus: Vihapuheet voi kriminalisoida

Kansanedustajien puheet nousivat sunnuntaina jälleen suosituksi keskustelunaiheeksi, kun Helsingin Sanomat julkaisi avoimen kirjeen kansanedustajille. Kirjeen alussa toimittaja Tommi Nieminen esitti tärkeän kysymyksen: mitä tapahtui poliittiselle aikuisuudelle?

Keskustelua aiheesta on tärkeä käydä monestakin syystä. Minkä mallin lakeja säätävät kansanedustajat antavat suomalaiselle mielipiteiden ilmaisuille? Miten voidaan rakentavasti olla eri mieltä? Miten vältetään, ettei erimielisyys henkilöidy? Tärkein kysymys kuuluu kuitenkin, miten paljon väkivallan ihannointia ja vihapuhetta pitää sietää demokratian huipulla työskenteleviltä ihmisiltä.

Onneksi suurin osa kansanedustajista ja vaikkapa kuntapäättäjistä keskustelee asiallisesti. Eri mieltä ollaan loukkaamatta toisenlaisen mielipiteen esittäjää. Tämä koskee kaikkia puolueita.

On harmillista, että politiikassakin pieni joukko pitää kokoaan suurempaa ääntä. Niin on tulkittava nykyistäkin tilannetta. Muutamat kansanedustajat koettelevat vihapuheillaan ja ihmisyyttä loukkaavilla kommenteillaan sallivuuden rajoja. Juuri tästä syystä nuo rajat pitää määritellä mahdollisimman tarkasti.

Suomalaiseen elämäntapaan kuuluu lähtemättömästi vapaus ilmaista mielipiteitä. Yhden virallisen totuuden maan naapureina suomalaiset ymmärtävät mielipiteen ilmaisun merkityksen.

Lainsäädäntöön mahtuu vihapuheet kriminalisoiva asetus. Lainkin pitää muuttua maailman muuttuessa. Tämän lain tarpeellisuutta huutavat puheillaan paradoksaalisesti juuri ne päättäjät, jotka pitävät tällaista lakia turhana.

Suomalainen demokratia kaipaa tulevaisuudessakin tolkun ihmisiä kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan. Heidän halukkuuttaan näihin tehtäviin pitää edesauttaa. Yksi tapa on kriminalisoida vihapuheet.

Luetuimmat

Kommentoidut