Pääkirjoitus: Jos politiikka on tuskien taivalta, pitää huolestua

Kokeneet kansanedustajat ovat ilmaisseet tyytymättömyyttään politiikkaan. Seppo Kääriäinen ja Tapani Tölli (kesk.), Susanna Huovinen (sd.), Pertti Salolainen ja Kaakkois-Suomen vaalipiiristä valittu Lenita Toivakka (kok.), Kari Uotila (vas.) sekä Stefan Wallin (r.) ovat ilmoittaneet, etteivät asetu ehdolle kevään vaaleissa.
Pitkän linjan parlamentaarikot ovat perustelleet luopumistaan politiikan pinnallistumisella, aggressiivisuudella ja lyhytnäköisyydellä, Kääriäinen ilmoitti, että ”lähes 50 vuotta sylkykuppina riittää”. Viesteistä kuuluu tuska.
Edustajien analyysi huolestuttaa, joskaan ei yllätä. Olisi erikoista, jos kovaa vauhtia muuttuva maailma ei muuttaisi myös politiikkaa. Tiedonvälityksen nopeutuminen, suuri määrä vaikuttamiskanavia ja jatkuva vaatimus olla tavoitettavissa ja vuorovaikutuksessa voivat tuntua etenkin vanhemman polven poliitikoista repivältä.
Kokonaan toinen asia ovat lieveilmiöt, joista pitää olla huolissaan. Kansalaisten vihaa pursuavat viestit ja suoranaiset loukkaamisyritykset esimerkiksi sosiaalisessa mediassa eivät ole hyväksyttäviä.
Monilla kansanedustajilla on toki myös peiliin katsomisen paikka. Esimerkiksi kollegojen jatkuva haukkuminen somessa saa tavallisen kansalaisen kysymään, tätäkö siellä Arkadianmäellä verorahoilla tehdään.
Perinteistä mediaa syytetään politiikan pinnallistamisesta. Osittain väitteessä on perää. Toinen puoli asiassa on, että perinteisessä mediassa pyritään kertomaan politiikasta niin, että sisältö kiinnostaa mahdollisimman laajaa yleisöä. Pelkkä päätösten luetteleminen ei kiinnosta, mutta niistä pitää silti kertoa ja niitä pitää selittää ja analysoida. Se on luotettavan tiedonvälityksen tehtävä demokraattisessa yhteiskunnassa.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset