Pääkirjoitus: Roska ei ole vain kaupungin asia, se on ihan jokaisen asia

Kaisa Beltran

Maassa lojuvat roskat eivät ole mieltä ylentävä näky.
Maassa lojuvat roskat eivät ole mieltä ylentävä näky.

Katujen varsilla ja nurmikoilla lojuvat pikaruoka-astioiden jäänteet ja täpötäynnä tursuavat roska-astiat ovat olleet tänä kesänä poikkeuksellisen yleinen näky Imatralla. Roskaisuus on poikinut kaupungille palautetta niin turisteilta kuin paikallisilta, keskustasta ja syrjemmältäkin (UV 12.8.).

Syynä epäsiisteyden lisääntymiseen on se, että puistoroskakorien tyhjennysväliä on säästösyistä harvennettu. Harvennuksen tuoma säästö on kuitenkin kyseenalainen, koska roskisten tyhjennyksen lisäksi jätteet on kerättävä nyt myös maasta.

Koskinäytökset ovat vetäneet välivuosien jälkeen hyvin turisteja ja paikallisia ihmisiä Imatrankoskelle. Roskaisuus ei ole omiaan parantamaan käyntikokemusta tai kaupungin imagoa.

Toivottavasti roska-astioiden tyhjennysväli saadaan rukattua ensi kesäksi jälleen kohdilleen. Tässä kohdassa ei kannata nuukailla.

Sillä välin meillä kaupunkilaisilla on peiliin katsomisen paikka. Jos huomaa, että roska-astia on tupaten täynnä, omia jätöksiä ei ole pakko tipauttaa kädestä roskiksen viereen. Ne voi myös kuljettaa kotiin ja laittaa omaan roska-astiaan.

Voimme myös ottaa itse vastuuta ympäristön siisteydestä ja kerätä pois havaitsemamme roskat, vaikka ne ovatkin ”jonkun muun” sinne dumppaamia.

Lapsiperheissäkin roskat on syytä ottaa puheeksi. Nyt näkee harmittavan usein, miten esimerkiksi tyhjä — tai puolityhjä — juomapurkki iskeytyy nuorison edustajan kädestä asvalttiin ja tallotaan pontevasti ruttuun. Jätös jää maahan ja matka jatkuu.

Aikuisten esimerkillä on iso vaikutus. Jos kotona ei hyväksytä ympäristön sotkemista, nousee jälkikasvunkin kynnys roskata.

Minna Mäkinen

minna.makinen@uutisvuoksi.fi

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut