Pääkirjoitus: Koskiksen, Lähteen talon ja Napinkulman kohtaloista on osattava päättää kerralla oikein — Imatrankoskea on katsottava nyt tarpeeksi kaukaa

Anu Pakarinen

Imatrankoski saattaa näyttää muutaman vuoden kuluttua hyvin toisenlaiselta. Keskustan keskeisiä kortteleita käsittelevä kehittämissuunnitelma sisältää ajatuksia Helsingintien kaventamisesta ja uudisrakentamisesta matkailukaupungin ytimeen (UV 28.3.). Yhtä merkittäviä muutoksia pyöritellään suunnittelupöydillä Napinkulman osalta, jonka kaavoitus on käynnistynyt. Tulossa on toimenpiteitä, jotka vaikuttavat paitsi kaupunkilaisten päivittäiseen arkeen myös Imatran imagoon.

Imatra peruskorjasi vuonna 1914 valmistuneen lyseon rakennuksen muutama vuosi sitten noin neljällä miljoonalla eurolla.

Julkisen ympäristön kehittäminen on ikuista tasapainoilua. Keskeisille paikoille halutaan näyttäviä rakennuksia, joiden toiminnallisuus tulisi kaikkien hyödyksi. Valtaosa kuntalaisista toivoo niihin yleisiä tiloja ja liiketoimintaa. Jonkun on kuitenkin tontista maksettava ja myös kustannettava rakennustyöt. Kun urakoija etsii investoinnilleen mahdollisimman hyvää tuottoa, siihen harvoin liittyy kallis arkkitehtuuri saati vanhojen rakennusten restauroiminen.

Kahden ääripään yhteisen sävelen on Imatralla kuitenkin löydyttävä. Koska historiallisen ympäristön tuominen tähän päivään on tehtävä kerralla oikein, uudistuksen ohjaimissa on oltava vastuullisuutta. Kerhotalo Koskiksen ja Lähteen talon kaltaisten monumenttien arvoa on katsottava nyt tarpeeksi kaukaa, kunhan näkymä ei värity nostalgian utuverhoon. Molempien kohteiden säilyttäminen vaatii järeitä ja kalliita korjaustoimia. Tärkein kysymys kuuluukin, millaisen hyödyn rakennuksista voisi sen jälkeen ulosmitata.

Luetuimmat

Kommentoidut