Pääkirjoitus: Ensimmäinen askel urapolulle

Tiistaina käynnistynyt ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaku saattaa kymmenet tuhannet nuoret isojen kysymysten äärelle. Missä on minun paikkani: sielläkö, minne haluan mennä, vai siellä, minne onnistun jotenkuten pääsemään?

Vaikka tarjoilla on noin 80 000 aloituspaikkaa, läheskään kaikki eivät löydä tästä joukosta mitään itselleen. Noin kahdeksan prosenttia 17–24-vuotiaista nuorista oli vuonna 2018 ilman tutkintoa tai opiskelupaikkaa.

Aikuiset ovat syystäkin huolissaan. Aikaa kuluu hukkaan, ja vähitellen käy yhä vaikeammaksi ponnistaa takaisin eteenpäin vievälle uralle.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra ovat laskeneet, että peruskoulun varaan jäävä nuori aiheuttaa elinaikanaan yhteiskunnalle keskimäärin 230 000–370 000 euroa suuremmat kustannukset koulutuksen saaviin verrattuna. Opetusministeriön laskelmissa yhden nuoren syrjäytyminen voi maksaa yhteiskunnalle jopa 680 000 euroa.

Laskelmia tehdään myös heikkenevästä huoltosuhteesta, kestävyysvajeesta, valtion velkaantumisesta ja hiilidioksidin kasvavasta määrästä ilmakehässä. Näillä evästyksillä nuoren pitäisi rakentaa hyvää elämää itselleen.

Huolipuhetta voi perustella realismilla, mutta se ei ruoki nuorten itsetuntoa ja unelmia. Molempia tarvitaan enemmän kuin koskaan vuosikymmeniä kestävällä maratonilla, jota myös työuraksi kutsutaan.

Jokaisen nuoren pitäisi saada kuulla vielä yhteishakulomakkeen täyttöpäivänäkin, että he tekevät palvelusta itselleen eivätkä yhteiskunnalle. Koulutusta valitessa saa olla epävarma ja saa myös epäonnistua: oma polku löytyy vain ottamalla ensimmäiset askeleet.

Luetuimmat

Kommentoidut