Pääkirjoitus: Joko Imatran kaupungintalolla on hääritty toissijaisten asioiden parissa, tai sitten näemme kohta sen, että kun toisilta työt loppuvat, toisilla niitä on senkin edestä

ANU PAKARINEN

Pääkirjoitus: Joko Imatran kaupungintalolla on hääritty toissijaisten asioiden parissa, tai sitten näemme kohta sen, että kun toisilta työt loppuvat, toisilla niitä on senkin edestä

Imatran kaupungin kustannusten jahti on yltänyt ylätasolle. Miljoonasäästöjä kasaan haravoiva kaupunki käy paraikaa yhteistoimintaneuvotteluja jopa 40 työpaikan vähentämisestä, joihin luetaan nyt myös kaupungintalon terävintä kärkeä. Kaupunki kaavailee lopettavansa hyvinvointi- ja koulutuspalvelujen johtajan, kaupunkikehitysjohtajan sekä talous- ja rahoitussuunnittelupäällikön virat.

Poliittisesti tavoite on ymmärrettävä. Kaupungin budjetista suurimman osan lohkaisevat sosiaali- ja terveyspalvelut, joiden kustannukset ovat Eksoten peukalon alla. Säästöjä on etsittävä sieltä, mistä ne voi ottaa. Ja kun irtisanomislappuja pitäisi jakaa opettajille, lastenhoitajille tai kirjastovirkailijoille, kohdistuvat katseet mieluummin hallintoon. Kovapalkkaisten johtajien saneeraaminen on teko, jonka kanssa turuilla ja toreilla on helppo liikkua.

Linjauksella on vahvat perusteet. Imatralla seurataan henkeä pidätellen väestökehityksen laskevaa suuntaa. Muun muassa tiiviimpi kouluverkosto ja digitalisaation tuomat tehot vähentävät tekijöiden tarvetta. Menneitä aikoja varten luotua organisaatiorakennetta puretaan pakon edessä myös muissa Suomen kunnissa.

Samalla täytyy kuitenkin ihmetellä, millaisia ihmenaisia ja -miehiä kaupungintalolle jää. Kaupunki on painottanut panostavansa säästötoimista huolimatta kasvuun, jossa juuri kaupunkikehityksen puolella kaivataan uusia avauksia. Kouluissa ja päiväkodeissa taas eletään uuden verkoston myötä muutoksen vuosia. Kokonaisuuden on oltava jollakin hyvin hyppysissä.

Jos kaupungintalolla on hääritty toissijaisten asioiden parissa, muutos ei tuone ongelmia. Mutta jos näin ei ole ollut, voi kai todeta, että kun toisilta työt loppuvat, toisille niitä sitten tulevaisuudessa riittääkin.

Mari Pajari

mari.pajari@uutisvuoksi.fi

Luetuimmat

Uusimmat uutiset