Kaupallinen yhteistyö | Imatran Seudun Sähkö Oy

Ikävalkojen perheen sähkö on aina tullut Imatralta — yhtiön vaihtoa ei ole koskaan edes harkittu

Imatran Seudun Sähkö Oy täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Imatralaisille Ikävalkoille on aina ollut tärkeää olla paikallisen sähköyhtiön omistaja ja asiakas.

Eila Ikävalko muistaa, miten kirkkaalta sähkövalo tuntui, kun sellainen aikoinaan kotiin Imatralle saatiin. Jarmo Ikävalko puolestaan muistaa, kuinka perheen isän, Reino Ikävalkon piti saada kaikki mahdolliset sähköllä käyvät kodinkoneet.
Eila Ikävalko muistaa, miten kirkkaalta sähkövalo tuntui, kun sellainen aikoinaan kotiin Imatralle saatiin. Jarmo Ikävalko puolestaan muistaa, kuinka perheen isän, Reino Ikävalkon piti saada kaikki mahdolliset sähköllä käyvät kodinkoneet.

Jarmo Ikävalko vääntää kampea, ja grammarista alkaa soida Elämää juoksuhaudoissa. Äänimaisema sopii täydellisesti imatralaisten hyvin tuntemaan Piponiuksen taloon, joka on ollut Veteraanimuseona 1990-luvulta, mutta myös Ikävalkojen kotina 1970-luvulta lähtien.
1950-luvun alkupuolella samainen grammari kaikui kesäiltaisin Ruokolahdella Laamalan kylässä Ikävalkojen kesämökillä, kun sinne ei ollut vielä vedetty sähköjä.
Jarno Ikävalkon isä, kuuluisa imatralainen asianajaja ja urheilumies Reino Ikävalko halusi sähköt mökille heti, kun se oli mahdollista. Perheen äiti, Vuoksenniskan yhteiskoulussa kielten opettajana ollut Eila Ikävalko ei mökin sähköistämissuunnitelmille juuri lämmennyt.
— Vastustin kesämökin sähköjä aivan viimeiseen asti. Minusta mökillä oli ihana tunnelma, kun valoina olivat vain kynttilät ja öljylamput, Eila Ikävalko muistelee.
Monessa suomalaisessa kesämökissä ei vielä 1950-luvun lopulla sähköjä ollut, mutta Ikävalkojen hirsimökkiin sellaiset tulivat.
— Äidin oli luovuttava mökissä öljylampuista, mutta hän teki kaikkiin lamppuihin öljylampun näköiset varjostimet. Ja olihan sähköjen kanssa musiikin kuunteleminenkin paljon helpompaa, Jarmo Ikävalko muistelee.

Sähkövalo suorastaan häikäisi

Eila Ikävalko on syntynyt vuonna 1924. Lapsuutensa hän vietti Käkisalmella ja muutti Imatralle kouluikäisenä. Täällä hän on asunut siitä asti lukuunottamatta Helsingin opiskeluvuosia.
Hän muistaa, miten arki helpottui, kun kotiin saatiin sähköt.
—Nykyisin sähkö on kaikille niin itsestään selvä, etteivät ihmiset varmastikaan käsitä, minkälainen muutos se oli. Kun valot pantiin päälle, tuli niin kirkasta, että silmiä aivan häikäisi, Eila Ikävalko kertoo.
Sähkövaloissa oli nuorelle, paljon lukevalla tytölle yksi ehdoton etu.
— Sai valvoa pidempään, ja näki hyvin lukea kirjoja.

Eila Ikävalko asuu Imatrankoskella Piponiuksen talossa, jossa Jarmo Ikävalko käy häntä päivittäin katsomassa.


Kaikki sähköllä käyvät vempaimet

Urheiluvaikuttaja Reino Ikävalko matkusteli paljon maailmalla. Hän oli muun muassa Meksikon olympialaisissa vuonna 1968 painijoukkueen joukkueenjohtajana.
— Isä näki ulkomaanmatkoillaan erilaisia sähköllä käyviä vempaimpia, ja hän halusi heti samanlaiset myös kotiin. Meille tilattiin 1950-luvun alussa yleiskone Englannista ja hieno jenkkijääkaappi Miikin talossa asuessamme. Televisio meille hankittiin aivan varmasti yhtenä ensimmäisistä imatralaisista kodeista, Jarmo Ikävalko kertoo.

Vastustin kesämökin sähköjä aivan viimeiseen asti. — Eila Ikävalko


Tuliaisista Ikävalko muistaa erityisesti ulkomaisten artistien LP-levyt, joita isä toi Imatralle aivan tuoreeltaan. Niitä soitettiin tietenkin viimeistä huutoa olevalla levysoittimella.
— Me olimme ehtineet pikkuveljen kanssa jo kyllästyä Janis Jopliniin ja Jimi Hendrixiin siinä vaiheessa, kun muut vasta saivat levyt käsiinsä ja alkoivat niitä kuunnella.

Imatran Veteraanimuseo on kotimuseo, jossa Jarmo Ikävalko järjestää säännöllisesti esimerkiksi konsertteja.


Aina paikallista sähköä paikalliselta yhtiöltä

Imatran Valtionhotellia vastapäätä sijaitseva Piponiuksen talo on valmistunut vuonna 1925, ja talossa on ollut sähköt aivan alusta alkaen.
Lääkäri Piponiuksella oli siis vastaanotollaan ja kodissaan sähköt jo, ennen kuin kahdeksan pientä yhtymää päätti perustaa Imatran Seudun Sähkö Oy:n lokakuussa vuonna 1928.
Sähkön ostaminen omasta, paikallisesta sähköyhtiöstä on Ikävalkojen perheessä ollut aina itsestään selvää. Yhtiön vaihtamista ei ole edes harkittu, sillä töpseleistä halutaan tulevan Imatraa.
— Meillä on täällä hyvä yhtiö, ja olen aivan varma, että sen ansiosta meillä on tällä seudulla niin vähän sähkökatkoja, Jarno Ikävalko iloitsee.
Imatran Seudun Sähkö Oy on siitä poikkeuksellinen sähköyhtiö, että sen omistajina ovat yksityiset yritykset ja henkilöt. Osakkeenomistajia on noin 2 000, ja yksi heistä on Ikävalkon perhe.
— Äitini hankki jo varhaisessa vaiheessa seudun oman sähköyhtiön osakkeita, eikä niiden myymistä ole edes mietitty missään vaiheessa. Meille on periaatekysymys omistaa paikallista sähköyhtiötä, Eila Ikävalko kertoo.
Jarmo Ikävalko kaataa äidilleen kahvia. Koko kahviserviisi on kuin kuninkaallisesta hovista. He miettivät, miten helppoa kahvin keittäminen nykyisin on. Ennen vanhaan se piti aloittaa liiteristä puita hakemalla.
— Entisaikain olojen vaatimattomuus ja hankaluus avautuvat nykyajan ihmisille kenties vertaamalle niitä sähkökatkoihin. Kaikki tekeminen muuttuu hyvin hankalaksi ja monasti suorastaan mahdottomaksi, jos ei ole sähköä, Eila ja Jarmo Ikävalko toteavat.



Imatran Seudun Sähkö Oy