Muistokirjoitus: Eila Lievonen 1925—2019

Eila Lievonen
Eila Lievonen

Elämäniloisen ja valoisan Eilan elämäntaival päättyi sunnuntaina 17. helmikuuta Honkaharjun sairaalassa, jossa hän nukkui ikiuneen läheisten läsnäollessa.

Eila syntyi 6.3.1925 Jääsken Räikkölässä. Talvisota vei Eilan evakkomatkalle äidin ja sisarustensa Paulin ja Einen kanssa. Sotavuonna 1943 Eilan työura alkoi Tiuruniemen parantolan postiaseman hoitajana. Tiuruniemestä tuli sotasairaala, joka evakuoitiin Heinolaan. Sotasairaalapalvelusta Eilalle myönnettiin rintamaveteraanitunnus.

Sodan jälkeen tanssittiin Eilan ja Mauri Forsmanin häitä Tainionkosken työväentalolla. Perheeseen syntyivät Timo, Marja-Leena ja Riitta-Liisa. Yhteinen taival päättyi Maurin kuolemaan vuonna 1964. Eila jäi nuorena leskeksi, mutta hän jaksoi valoisalla asenteellaan kannustaa lapsiaan elämässä eteenpäin. Uuden aviomiehen Erkki Lievosen löytyminen 70-luvulla toi elämään uutta sisältöä: Äitsaaren kesämökin ja Karhumäen omakotitalon, jossa Eila eli elämänsä loppuun saakka.

Kirjanpitoalan koulutuksen jälkeen hän ahersi toimistoissa numeroiden parissa. Eila oli monen järjestön rahastonhoitaja tai tilintarkastaja. Viimeinen työpaikka oli Honkaharjussa, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1986. Eläkepäivillä aikaa riitti lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsillekin. Iloisuudella ja huumorilla hän piristi yhteisiä tapaamisia. Lähiystäväpiiriä Eila kuljetti autollaan reippaaseen tyyliinsä.

Eilan elämässä liikunnalla oli aina tärkeä merkitys. Enson Koiton pikkutytöissä alkanut voimistelu jatkui Tainionkosken Tähden riveissä, lisäksi liikuntaharrastuksiin kuului uintia, luistelua, yleisurheilua, kansantanhua, hiihtoa ja vesijumppaa. Koripallo oli perheen harrastus, kun naisjoukkue pelasi mestaruussarjassa kapteenina Eila ja valmentajana Mauri.

Eilan elämään 1960-luvulta alkaen kuuluivat kaupungin- ja kirkkovaltuuston jäsenyydet sekä luottamustehtävät yhdistyksissä kuten Jääski-seurassa ja Rintamaveteraaneissa. Rintamaveteraanina Eilalla oli kunnia olla Suomi 100-vuoden itsenäisyyspäivän vastaanotolla presidentinlinnassa.

Pitkään elämään mahtui paljon surua, mutta Eila säilytti elämänmyönteisyytensä ja huumorintajunsa. Rippikoulutytön luonteella elämässä selviää, oli hänen mottonsa.

Perheen lisäksi Eilaa jäivät kaipaamaan sukulaiset ja laaja ystäväpiiri.

Timo Forsman, Marja-Leena Müller ja Riitta-Liisa Koski

Kirjoittajat ovat Eilan lapset

Kommentoidut