Peura jättää lyhyet jäähyväiset, muutama kuvataideopiskelijoiden teos jää imatralaisten iloksi pidemmäksi aikaa

Kuvataideopiskelijat hyvästelivät Imatran ympäristötaideteoksillaan. He suuntaavat koulun perässä Lappeenrantaan.

Minna Mäkinen

Karoliina Ahvenaisen peurasta tuli jykevä.
Karoliina Ahvenaisen peurasta tuli jykevä.

Vuoksessa betonipaadella möllöttävä lokinmuna, punaiset rusetit Rajapatsaan lehmuksissa, mummoista varoittava liikennemerkki, villalangasta tehty sateenkaari Patopuistossa...

Näitä ja monia muita ympäristötaideteoksia ovat Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataideopiskelijat tehneet vuosien varrella imatralaisten ihmeteltäviksi ja ihailtaviksi. Ovatpa jotkut teokset saaneet aikaan polemiikkiakin.

Nyt yllättäville taide-elämyksille tulee Imatralla stoppi. Opiskelijat ovat pakkaamassa kimpsujaan ja kampsujaan. He muuttavat koulun mukana Lappeenrantaan.

Viime töikseen Imatralla ovat toisen vuoden opiskelijat tehneet ympäristötaideteoksia otsakkeella ihmisen suhde luontoon. Yhden teoksista, oksista rakennetun peuran on voinut viime päivinä bongata Linnalan kampuksen viereiseltä voikukkaniityltä.

Peura-teos on Karoliina Ahvenaisen tekemä ja niin jykevä, että sai nimekseen Vartija. Se on rakennettu metalliverkosta, pyörötangosta ja seitsemästä kauppakassillisesta metsästä kerättyjä kuolleita oksia.

— Rakensin sen asunnossani Mansikkalan tornitalossa. Kuljetin hissillä alas. Pakettiautoon nostaessa piti irrottaa sarvet, jotta se mahtui, kertoo Ahvenainen.

Peuran tekemiseen kului aikaa 24 tuntia.

— Sitä pitäisi vieläkin täydentää. Tarvitsen lisää oksia.

Peuran voi nähdä voikukkapellolla vielä perjantaina. Sen jälkeen eläin matkaa Kontiolahdelle.

— Se päätyy luultavasti mummini ja ukkini kuistille, suunnittelee Ahvenainen.

Minna Mäkinen

Peura lähtee Kontiolahdelle.
Peura lähtee Kontiolahdelle.

Minna Mäkinen

Essi Heiskanen (vs.) ja Jasmin Mäntyvaara jättävät teoksensa imatralaisten ihmeteltäväksi.
Essi Heiskanen (vs.) ja Jasmin Mäntyvaara jättävät teoksensa imatralaisten ihmeteltäväksi.

Minna Mäkinen

"Turha takatalven vara"
"Turha takatalven vara"

Kivet eivät lähde minnekään

Työpari Essi Heiskasen ja Jasmin Mäntyvaaran kaksiosainen teos tulee jäämään imatralaisten iloksi ja ihmeteltäväksi niin pitkäksi aikaa kuin se vain paikallaan kestää.

Teoksen ensimmäinen osa löytyy koulurakennuksen päädystä: jykevä kivi, jonka ympärille on kiedottu violettia villalankaa. Sen parin voi bongata pääkirjaston takaa. Siellä käytetty villalanka on oranssia.

— Teoksella ei ole virallista nimeä. Se voisi olla ”Turha takatalven vara”, miettii Heiskanen.

Heiskasen ja Mäntyvaaran teoksen idea on vetää ihmisten katseet paikkoihin, joihin ne eivät normaalisti osu.

— Ensimmäinen kivi löytyi koulun vierestä. Toisen löytämiseksi kävelimme yhden päivän ajan ympäri Imatraa. Kirjaston takaa löytyi samanlainen paikka, jonka ohi kulkee hirveästi ihmisiä. Kivi oli siellä yksinäisenä ja pliisuna. Nyt se ei ole enää pliisu, Heiskanen ja Mäntyvaara tietävät.

Kivien ympäri kiedottiin likipitäen 12 kilometriä villalankaa.

— Ei ollut ihan helppoa löytää niin iso määrä samanväristä lankaa.

Minna Mäkinen

Markku Koskinen valoi kipsilaattoja, joihin kiinnitti hyönteisen. Laatan poikki kulkee elämänviiva.
Markku Koskinen valoi kipsilaattoja, joihin kiinnitti hyönteisen. Laatan poikki kulkee elämänviiva.

Minna Mäkinen

Pienet sankarihaudat.
Pienet sankarihaudat.

Hyönteisten sankarihautoja

Koulurakennuksen päädyssä pienessä rinteessä on torstaina iltapäivällä valkoinen rivi pieniä kipsilaattoja. 23 kappaletta. Niistä jokaisen päällä lepää kuollut hyönteinen tai eläimen, kanin, luu. Kipsilaatan poikki kulkee viiva, elämän viiva.

Markku Koskinen rakensi työnsä hyönteisten, noiden usein inhottujen ja kammottujen, kunniaksi.

— Rakensin niille omat sankarihaudat. Ne ovat oman elämänsä sankareita ja myös ihmiselle hyödyllisiä.

Laatat on asetettu järjestykseen sen mukaan kuinka pitkään mikäkin eläin on elänyt. Ensin on perhonen, sitten kärpänen ja kimalainen...

— Kaikki hyönteiset ovat sellaisia, jotka olen vuosien mittaan ottanut kuolleina talteen tietämättä mitä niillä teen. Nyt syntyi idea tehdä niille muistomerkki. Osa eläimistä on löytynyt ihan viime aikoina eli ne ovat imatralaisia, kertoo Koskinen.

Pienet sankarihaudat eivät jää paikalleen, sillä ne vaurioituisivat ulkona.

Minna Mäkinen

Mari Vähämaan kävyn suomuista tekemä mekko on näyttävä.
Mari Vähämaan kävyn suomuista tekemä mekko on näyttävä.

Minna Mäkinen

Vähämaa ryhmitteli suomut sävyittäin.
Vähämaa ryhmitteli suomut sävyittäin.

Käpymekko ei ole mukava päällä

Hyvin erilaisen ympäristöaiheisen teoksen on rakentanut Mari Vähämaa. Teos on hänen yllään. Se on tehty kuusen kävyistä irrotetuista suomuista. Jokainen suomu on kiinnitetty pohjakankaaseen kuumaliimalla.

Suomut on myös ryhmitelty sävyittäin.

— Opiskelen valokuvausta ja halusin tehdä työn, jota voi hyödyntää kuvissa. Se voi olla vaikka metsikössä makaavan mallin päällä. Mekko sulautuu luontoon.

Vähämaa arvioi mekon tekemiseen menneen aikaa lähes 40 tuntia. Se on päällä melko epämukava, sillä suomut ovat kovia.

— Ja tämä on aika vaikea ottaa pois päältä ilman apua, Vähämaa tietää.

Saimaan ammattikorkeakoulun opetus Imatralla päättyy tähän toukokuuhun. Linnalan kampuksella viimeiset tavarat odottavat muuttoautoa. Elokuussa tiloissa opiskelevat Joutsenossa evakossa olevat koululaiset.

Minna Mäkinen

LInnalan kampuksella viimeiset tavarat odottavat muuttoautoa.
LInnalan kampuksella viimeiset tavarat odottavat muuttoautoa.

Minna Mäkinen

Muistatko? Nämä rusetit Rajapatsaan lehmuksista olivat ympäristötaideteoksia vuosimallia 2009.
Muistatko? Nämä rusetit Rajapatsaan lehmuksista olivat ympäristötaideteoksia vuosimallia 2009.

Luetuimmat

Kommentoidut