Viina virtasi rintamalla — Tipaton tammikuu keksittiin vuonna 1942

Kampanjalla haluttiin osoittaa solidaarisuutta rintamalla taisteleville.

SA-kuva

Pataljoonan kotiuttamistilaisuudessa Meltauksen kylässä jaetaan lähtöviinoja.
Pataljoonan kotiuttamistilaisuudessa Meltauksen kylässä jaetaan lähtöviinoja.

Alkoholinkäyttö sodassa on ollut melko vaiettu aihe, mutta tänä syksynä sitä käsitellään perusteellisesti muutamassa uutuuskirjassa. Lauantaina julkaistu Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin kirja Viinalla terästetty sota (Atena) keskittyy talvi- ja jatkosodan vuosiin 1939—1944.

Se ei ole paljastuskirja, eikä tahraa suomalaisen sotilaan mainetta, mutta tietoja ei myöskään peitellä. Sodassa juotiin. Kirkasta viinaa, kiljua, pontikkaa, telaketjuksi kutsuttua alkoholibensiiniä ja sitäkin järeämpiä myrkkyjä. Toisinaan karmein seurauksin. Viinalla, jos ei muuta, niin ainakin turrutettiin mieli.

— Sota-ajan olosuhteet olivat poikkeukselliset ja raa´at. Kaveri saattoi vieressä kuolla hetkenä minä hyvänsä ja itseltä lähteä henki. Elämä on elämää sodassakin, joten miksi siellä ei olisi käytetty alkoholia, pohtii Pulkkinen.

Paljonko viinaa rintamalla noina vuosina virtasi, sitä ei tarkoin tiedetä. Tekijöiden mukaan sota-ajan perintö näkyy yhä Suomen alkoholikulttuurissa humalahakuisena juomisena. Tipaton tammikuu on perua jatkosodan vuosilta, valistusaatetta.

Elämä on elämää sodassakin, joten miksi siellä ei olisi käytetty alkoholia.

Raittiusväki pyrki siihen, että viina olisi kielletty sodanajaksi kokonaan. Valtion kassaan piti kuitenkin saada rahaa — jatkosodan aikana valtion verotuloista peräti 17 prosenttia tuli alkoholista, kertoo Wist.

Alkoholi oli talvi- ja jatkosodassa osa armeijan muonitusta. Ylimääräisiä annoksia jaettiin erityisinä juhlapäivinä ja rankkojen taistelujen jälkeen. Miehistö joi kirkasta, päällystö ”parempia” ruskeita juomia.

Muutamaan otteeseen viinanhimo karkasi käsistä. Esimerkiksi talvella 1942 Kajaanin alkoholiliikkeen ryöstön seurauksena sadat sotilaat hilluivat humalassa ladattujen aseiden kanssa. Myös korvikkeiden käytöllä oli seurauksensa, alkoholibensiinin juomisesta saattoi lähteä henki:
”...Toinen paaripotilaista todettiin jo kuolleeksi, toinen oli syvästi tajuton. Syytäkään ei tarvinnut arvailla, sillä saattomiehet luovuttivat puolityhjän, panssarivaunun polttoainetta sisältäneen kanisterin.”

— Kyllä se kuoleman läheisyys on ollut merkittävä nuorille miehille, jotka ovat olleet valmiita juomaan mitä vaan. Seurauksista välittämättä, sanoo Pulkkinen.


Jonna Pulkkinen, Mika Twist: Viinalla terästetty sota — Alkoholi sotavuosina 1939—1944. Atena 2017.

SA-kuva

Mannerheimin syntymäpäivänä 1943 jaetaan ylimääräisiä annoksia.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.