Vuoksi virtasi kodeista taidemuseoon — imatralaisten sisustustaulut ja taidemaku on monipuolinen kosken kuohuinakin

Imatran kosket ja Vuoksi. Imatran taidemuseo 1.6.—7.7.2018.

Anu Pakarinen

Suurin osa näyttelyn teoksista on saatu lainaksi yksityishenkilöiltä.
Suurin osa näyttelyn teoksista on saatu lainaksi yksityishenkilöiltä.

Paikallinen teema museon taidenäyttelyssä on aina hyvä koukku, joka vetää katsojia puoleensa. Mikäs sen paremmin Imatralle sopisikaan kuin Vuoksen ja Imatran kuohujen varaan rakentuva taidenäyttely. Suosio on lähes varma ja kiinnostus luonteva osa paikalliskulttuuria.

Kun pääosa näyttelyn töistä on vielä yksityiskokoelmista, niin tätä herkkua kannattaa todella tulla katsastamaan — harvoinpa kotien aarteita on näin laajasti näytillä.

Harvoinpa kotien aarteita on näin laajasti näytillä.

Otanta on kiinnostavan monipuolinen. Töitä on nimekkäiden tekijöiden maalauksista paikallisten harrastajien teoksiin, joissa kotiseututunnetta on enemmän kuin teknistä taitoa, mutta lopputulos silti aina kohteensa näköinen. Tai ainakin tuntuinen.

Tyylilaji painottuu perinteiseen maisemamaalaukseen ja se toki on ymmärrettävää, kun kohteena on koski ja sen kuohut, jotka vetosivat niin Venäjän tsaariperheeseen ja muuhun ylhäisöön samoin kuin tavalliseen kulkijaan, joka mykistyi jokiuoman jylhyydestä ja veden virtausvoimasta. Nämä kaikki elementit kuvautuvat näyttelyssä hienosti.

Anu Pakarinen

Gunnar Salmen puupiirros Imatran ilme (1974) edustaa muotokielellään näyttelyn harvoja poikkeuksia.

Eniten mieleen jää kaihertamaan Nikolai Silverbergin (1899—1977) hypernaturalistiset työt, joissa on jopa surrealistisia elementtejä mykistävine taivaineen. Tämä emigranttitaiteilija olisi ehkä tarkemmankin esittelyn väärtti.

Vaikka näyttely painottuu vanhempaan taiteeseen varsin ansiokkaasti, nostaisin silti keskiöön kaksi uudempaa tekijää.

Rauni Tanskasen kerrassaan upeat vesivärimaalaukset kosken kivistä ja veden välkkeestä suvantokohdissa ovat pysäyttäviä. Hyvä tekniikka, vahva näkemys, taidokas lopputulos. Kun vierellä on vielä erinomainen Tuuli Parikan valokuva Imatrankoskesta talvella, voidaan todeta, että taiteellinen jatkumo on taattu — Vuoksi virtaa ja Koski kuohuu, taiteessakin.

Hyvää: Hieno kokonaisuus Imatran luontoa ja historiaa.

Huonoa:

Erityistä: Imatra on ollut vahva innoittaja taiteelle kaikkina aikoina.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet