Eläkeläisten päivätansseissa yhdistyvät kunnon kohotus, sosiaalisuus ja nuoruuden muistoihin vievä musiikki — "Pumpussa on vikaa ja jaloissakin, mutta tanssilattialla ne vaivat unohtuvat"

Keskiviikko eli pikkulauantai on pyhitetty Vuoksenniskan työväentalolla tanssille. Nykyisin kävijämäärät pyörivät päivätansseissa 100—170 välimaastossa.

Joonas Tapaninen

Töllin tansseissa käy väkeä kaikkialta maakunnasta.
Töllin tansseissa käy väkeä kaikkialta maakunnasta.

Humppa raikaa, hiki virtaa ja poskiin taputellun partaveden tuoksu leijuu sakeana ilmassa. Pikkulauantain rientoihin on saavuttu sankoin joukoin Joutsenosta, Simpeleeltä ja Parikkalasta asti. Lippuluukulla käy kuhina ja parkkipaikalla vellovasta automerestä voi jo päätellä väenpaljouden.

Vuoksenniskan työväentalo eli tuttavallisemmin Tölli on todistanut vuosien varrella monen monta tällaista tapahtumaa. Vaikka tanssiparit parketilla ovat vaihtuneet, perusidea on pysynyt samana. Eläkeläisten päivätansseissa yhdistyvät kunnon kohotus, sosiaalisuus ja nostalginen musiikki.

Imatralainen Aimo Vihanti, 77, aloitti tansseissa kulkemisen viisi vuotta sitten. Vaimon sairastuminen oli laukaiseva tekijä siihen, että Vihanti sai nykäistyä itseään niskasta kiinni.

— Pumpussa on vikaa ja jaloissakin, mutta tanssilattialla ne vaivat unohtuvat. Ilman kunnon tukipohjallisia en voi tosin tanssia, jos en halua aivan sietämättömiä kipuja, Vihanti sanoo.

Latotansseista kaikki alkoi

Tanssiorkesterin soittama musiikki kuljettaa nuoruusmuistoihin. Lavalla oleva Pasi Suikkanen trio taitaa humpat, tangot, foxit, jenkat, polkat ja tarvittaessa myös masurkat. Sellaista oli aikansa nuorisomusiikki, kun Vihanti pyöritteli tyttöjä maamiesseuran latotansseissa 1950-luvulla.

— Tai jos ihan tarkkoja ollaan, meillä Kangasniemellä tanssittiin peräti puimalassa, Vihanti nauraa.

Sen lisäksi, että tanssiminen tarjoaa monelle ikäihmiselle henkireiän henkilökohtaisessa elämässään, päivätanssit ovat myös tärkeä tulonlähde eläkeläisjärjestöille, jotka järjestävät tansseja vuoroviikoin. Ystävänpäivän tanssit on pidetty perinteisesti yhdessä järjestöjen kesken.

Joonas Tapaninen

Anita Sairanen on toiminut narikka- ja lipunmyyntitehtävissä Töllillä teinitytöstä asti.

Vuoksenniskan eläkkeensaajien puheenjohtajan Anita Sairasen, 70, kasvot ovat Töllin kävijöille tutut, sillä hän on ollut talossa narikka- ja lipunmyyntihommissa teinitytöstä saakka.

— Silloin talo oli uusi, tansseja pidettiin kolmesti viikossa ja väkeä oli parhaimmillaan yli tuhat henkeä. Oli aikansa twist-laulajia ja huippusolisteja Anita Hirvosesta aina Eino Gröniin.

Kävijämäärä pyörii sadoissa

Nykyisin kävijämäärät pyörivät päivätansseissa 100—170 välimaastossa. Kahdensadan pintaan on päästy Kymen piirin yhteisissä tansseissa, joihin on tultu vierailulle Kouvolasta ja Kotkastakin.

Luonnollinen poistuminen on näytellyt suurta roolia perinteisten tanssilavojen hiipumisessa, kun ennen sotia syntyneet sukupolvet ovat yksi kerrallaan siirtyneet autuaammille tanssiparketeille. Tilalle tulleet suuret ikäluokat ovat kuitenkin kovia liikkumaan ja tanssitaidollisesti eteviä.

— Se porukka, joka nyt on alkanut käydä tansseissa, on tullut tanssikurssien kautta.

Joonas Tapaninen

Ystävänpäivän tansseissa Aimo Vihanti tanssitti ensin Marja Kärkkäinen-Myllystä...

Keskiviikon päivätanssit alkavat iltapäiväyhdeltä ja kestävät neljä tuntia. Alussa hakuvuorossa ovat miehet, sitten naiset ja lopussa on sekahaku. Naisia käy tilaisuuksissa selvästi miehiä enemmän, minkä vuoksi naiset joutuvat odottamaan omaa tanssivuoroaan joskus pitkäänkin.

— Joskus olen kuullut sellaistakin, että jos mies ei ole hakenut tanssiin, niin nainenkaan ei ole sitten hakenut. Se on vähän kostojuttu. Minä ainakin saan istua kotona ihan tarpeeksi, sanoo imatralainen Marja Kärkkäinen-Myllys, 67, joka on kolunnut lähialueen tanssilavoja kymmeniä vuosia.

Hyvistä tanssipartnereista kilpaillaan

Hyvät tanssijat, ne todelliset parkettien partaveitset, eivät pääse huilaamaan. Heille riittää vientiä.

— Joskus menee ihan kilpajuoksuksi, kun on opittu tuntemaan, kuka tanssii hyvin, Anita Sairanen sanoo.

Joonas Tapaninen

...ja sitten Irja Peltosta.

Jokainen tanssija on parketilla kuitenkin yhdenvertainen. Tätä mieltä ainakin Marja Kärkkäinen-Myllys tiukasti on.

— Neuvomaan ei pitäisi ryhtyä, vaikka tanssiin haettu ei kaikkea osaa. Ja vaikka tanssilattialla mennään kovaa, niin aina pitää ottaa muut ihmiset huomioon ja katsoa, ettei törmäillä muihin.

Tanssiminen kysyy kuntoa

Neljän tunnin rypistys vaatii muutakin kuin tanssitaitoa. Pitää olla kestävyyttä ja hyvä peruskunto. Rasituksen sietokyky on myös tunnettava siinä määrin, että rääkki ei käy elimistölle liian raskaaksi.

— Tanssiminen on paitsi kuntoilua myös parasta tietämääni mielenterveyslääkettä, jota ei oteta purkista, Kärkkäinen-Myllys naurahtaa.

Hänen oma puolisonsa ei harrasta tanssia, joten tanssiparit vaihtelevat. Tansseissa tulee käytyä milloin yksin, milloin ystävien kanssa. Aimo Vihanti uskaltaa sanoa tanssittaneensa jossain vaiheessa lähes kaikkia vakioväkijäkuntaan kuuluvia daameja.

— Ja jos on vieraita kauempaa, niin heitä varsinkin pyrin tanssittamaan. Pitää kysyä rouvilta, kuinka hyvin olen onnistunut, mutta kyllähän minä nuo vakiotanssit hyvin osaan, Vihanti kehaisee.

Päivätanssit Vuoksenniskan työväentalolla huhtikuun loppuun asti keskiviikkoisin kello 13—16.30. Sunnuntaisin Töllillä iltatanssit kello 17—21.30.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat