Kirja-arvio: Baltian ammattirikolliset ja Suomen sisällissota mahtuvat samaan tarinaan — Marja-Sisko Aallon neljäs dekkari on edeltäjiään parempi

Marja-Sisko Aalto: Korppi. Icasos Kustannus 2018. 242 sivua.

ICASOS

Kirja-arvio: Baltian ammattirikolliset ja Suomen sisällissota mahtuvat samaan tarinaan — Marja-Sisko Aallon neljäs dekkari on edeltäjiään parempi

Heti Mansikkakosken ratasillan pohjoispuolella oli ennen siltaa Siitolan lossipaikka. Kuvitteelliset, mutta uskottavat tapahtumat siellä 1918 sisällissodan ajoilta avaavat Marja-Sisko Aallon neljännen dekkarin vanhemman juonihaaran.

Nuoremman juonihaaran päähenkilönä on tietysti tutuksi tullut Annette Savolainen Kuopion poliisista. Tavallistakin vauhdikkaammin alkaneet tapahtumat vievät Savolaisen jopa poliisin aluepäälliköksi, tosin vain väliaikaisesti.

Dialogi on kasvanut, rehevöitynyt ja saanut sävyjä edellisen kirjan jäykistelyyn verrattuna.

Näitä kahta keskusteemaa, sisällissodan väkivallan järjetöntä summittaisuutta ja Baltian rikollisryhmien melkein yhtä raakaa väkivaltaa voisi ajatella vaikeaksi kuvata säädyllisellä kielellä. Tässä Aalto pitää silti linjansa. Ihmisläheinen, lämpimän letkeä kieli selättää ja jopa selittää luotaantyöntävää väkivaltaa. Myös dialogi on kasvanut, rehevöitynyt ja saanut sävyjä edellisen kirjan jäykistelyyn verrattuna.

Juonenpunonta kahden päänuoran kesken saa sävyjä Savolaisen perhehuolten lisäksi Aallolle ominaisesti sukupuoliroolien moninaisuudesta, hyvin hennolla kosketuksella kuitenkin tällä kertaa.

Tarinan rakentamisen Aalto on ennenkin näyttänyt osaavansa, eikä petä siinä tälläkään kertaa. Juoni kulkee sopivassa määrin ennakoimattomasti ja tiivistyy loppua kohden. Paikoin on ilmeisesti pitänyt vähän tiivistää, jolloin kerrontaan tulee pari epäuskottavaa hyppäystä. Ylempi poliisijohto osallisena rikoksissa on tietysti huikean ajankohtainen asia, mutta jää Aallolla valitettavasti tiivistyksen myötä hipaisuksi.

Sympaattisella eläkeläislakimiehellä Herman Harviaisella alkaa jo ikä painaa, mutta tutkijan tuuri on edelleen hämmästyttävä. Ajankohtainen valepoliisiteema tuntuu vähän väkisin juoneen upotetulta.

Aallon kirjojen ystävät voivat tyytyväisenä havaita Aallon neljännelläkin dekkarilla parantavan tekemistään.

Asko Imppola

Hyvää: Sisällissodan ja tämän päivän onnistunut yhteenpunominen dekkarin muodossa.

Kehitettävää: Monet henkilöhahmot ja tiivistäminen johtavat pariin juonen hyppäykseen.

Erityistä: Sukupuoliroolien pöyhäisy on niin kevyt, ettei ahdasmielisimmälläkään pitäisi olla aihetta nikotteluun.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat

Kommentoidut