Teatteri Imatrassa 30 vuotta työskennellyt lavastaja Veikko Harju on varastoinut navettansa vintille kymmenien näytelmien rekvisiittoja — ”Siellä on kaikkea ruumisarkuista, soutuveneisiin”

Veikko Harju on rakentanut lavasteita uransa aikana noin 150 näytelmään ja 2 500 esitykseen.

Kanerva Jalarvo

Osa Maailmanympäri 80 päivässä -näytelmän rakennelmista on jo tuotu näyttämölle. Veikko Harju kertoo, että tarinassa mukana oleva elefantti aiheutti lavastamolle jonkin verran päänvaivaa. - Sitä en paljasta, miten asia ratkaistiin, vaan esitys täytyy tulla katsomaan.

Teatteri Imatran lavastamossa valmistuvat parhaillaan kevään ensi-iltanäytelmän kulissit. Seikkailutarina Maailman ympäri 80 päivässä vie Phileas Foggin ja Jean Passepartout’n 1800-luvun Lontoosta, Intian ja Hong Kongin kautta New Yorkin suurkaupungin tunnelmiin.

Näytelmän skenografian suunnitelleen Maarit Kalmakurjen lukuisat näyttämökuvat laittavatkin teatterin lavastamon suorituskyvyn äärimmilleen.
Lavastaja Veikko Harju kertoo, että töitä on paiskittu lokakuusta lähtien.
— Tämä on raskas ja isotöinen juttu, mutta samalla mielenkiintoinen. Ensi-illan lähestyessä stressitaso nousee, ja sitä edeltävä kuukausi tehdään varmasti kuusipäiväistä viikkoa.

Kanerva Jalarvo

Kolmiulotteiset pienoismallit ovat apuna lavasteiden rakentamisessa.

150 näytelmää ja 2 500 esitystä

Harju vastaa lavasterakennelmien toteutuksesta yhdessä Marko Suutarisen kanssa. Molemmat lavastajat ovat työskennelleet Imatran teatterissa jo 30 vuotta.
Harju laskee rakentaneensa vuosien varrella lavasteita noin 150 näytelmään ja 2 500 esitykseen. Sinä aikana hän on ehtinyt nähdä teatterimaailman muutoksen, joka on heijastunut myös lavastajan työhön.
Teatterin määrärahojen supistuessa henkilöstöresurssit ovat pienentyneet, työtehtävät monipuolistuneet ja aikataulut tiukentuneet.
1990-luvun puolivälistä lähtien Imatran teatterin lavastajat ovat toimineet myös näyttämömiehinä.
— Esityksissä tarkistetaan, että tavarat ovat oikeilla paikoilla, ja lavasteiden vaihdot hoidetaan kohtausten välillä. Näyttämömiehen työ vie työajasta noin puolet, minkä vuoksi rakentamiseen jää aikaa aiempaa vähemmän, Harju sanoo.

Toisaalta moni asia on kehittynyt huimasti. Nykyisin muun muassa videot saattavat olla iso osa näytelmän visuaalisuutta, kuten tulevassa ensi-iltanäytelmässä.
Myös lavastemateriaalit kehittyvät jatkuvasti. Nyt kokeilussa on kennopahvi, josta valmistettu seitsemän metrinen kaupungin siluettia kuvaava rakennelma saa lavastamossa parhaillaan mustaa maalia pintaansa.
— Pienoismalleista on rakentaessa iso apu, sillä ne ovat kolmiulotteisia ja niiden mittasuhteet ovat oikeat. Se auttaa havainnollistamaan, miltä lavaste tulee näyttämään näyttämöllä.

Kanerva Jalarvo

Teatterin tarpeistosta löytyy tavara jos toinenkin.

Lavastaja loihtii vaikka elefantin

Harju arvioi, että yhden näytelmän lavasteisiin ja rekvisiittaan on käytettävissä keskimäärin 4 000 euron budjetti.
Teatterilavasteita ei löydy valmiina kaupasta, vaan kaikki täytyy joko valmistaa itse tai tuunata entisestä. Se kysyy kekseliäisyyttä.
— Tulevassa näytelmässä on mukana elefantti. Kyselin useista teattereista elefanttia lainaan, mutta sellaista ei kuitenkaan Suomesta löytynyt. Lopulta se rakennettiin itse. Sitä en paljasta, miten asia ratkaistiin, vaan esitys täytyy tulla katsomaan.

Kyselin useista teattereista elefanttia lainaan, mutta sellaista ei kuitenkaan Suomesta löytynyt.

Harjun mukaan vuosien varrella on jouduttu ratkomaan monenlaisia pulmia. Kun uutta teatteritaloa rakennettiin, pyörivät Hiprakkainen esiliina -musikaalin esitykset kulttuuritalo Virrassa. Silloin lavastamossa rakennettu kaksitasoinen lentokone oli siirrettävä nosturin ja kuorma-auton avulla esityspaikalle. Onni oli, ettei teatteritalon kattoa oltu vielä rakennettu, joten lentokone saatiin nostettua rakennuksen läpi.
— Siinä meni kokonainen päivä. Lopulta kone kuitenkin saatiin Karelia-saliin, jossa teatterinjohtaja Timo Rissanen pääsi sillä lentämään.

Kanerva Jalarvo

Tulevan ensi-iltanäytelmän puvustus on jo hyvällä mallilla.

Vapaa-ajallakin oltava valppaana

Suuri osa lavasteista ja tarpeistosta säilytetään ja kierrätetään mahdollisuuksien mukaan tulevissa näytelmissä. Harjun oman kotitalon pihapiiriin kuuluvan navetan vintti onkin muodostunut yhdeksi teatterin lavastevarastoksi. Monisataaneliöinen tila on vuosikymmenten aikana täyttynyt lähes ääriään myöten.
— Siellä on kaikkea ruumisarkuista, soutuveneisiin ja vaikka mihin.

Vapaa-ajallaan Harju on jo tottunut kiertämään antikvariaatteja silmät auki, sillä hyviä löytöjä voi tehdä aina. Rekvisiittaa on haettu myös vanhoista pommisuojista ja joskus jopa toiselta puolelta Suomea.
— Tampereelta haettiin kerran Yleisradion vanha mustaruutitykki auton peräkärriin köytettynä. Se oli jumalattoman iso, ja herätti kyllä huomiota matkan varrella.
Harju muistuttaa, että teatteri ottaa mielellään myös tavara- ja vaatelahjoituksia vastaan.
— Lahjoitukset käydään aina noutamassa — usein vapaalippuja vastaan.

Maailman ympäri 80 päivässä saa ensi-iltansa Teatteri Imatran suurella näyttämöllä 3.2. kello 16.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Uusimmat uutiset