Surullinen hahmo vapautuu vankilasta — Jaana Saarinen tutustui Äidin päärooliin muun muassa vierailemalla Hämeenlinnan avovankilassa

Samppa Batalin ohjaaman elokuvan tekeminen avasi kuplia.

Laura Mainiemi

Jaana Saarinen esittää vankilasta vapautuvaa Eevaa, joka etsii aikuista tytärtään.
Jaana Saarinen esittää vankilasta vapautuvaa Eevaa, joka etsii aikuista tytärtään.

Eeva vapautuu vankilasta. Häntä polttaa yksi ajatus: hän haluaa löytää tyttärensä. Hän ei kyllä edes tiedä, missä tytär asuu.

Aika pian käy selväksi, että Eevalla menee edelleen huonosti. Eihän hänellä ole edes paikkaa missä yöpyä. Kukaan ei ilahdu yhteydenotosta, jos vanhassa puhelinnumerossa vastataankaan.

Eeva on Samppa Batalin elokuvan Äiti päähenkilö. Elokuva on saanut tänä viikonloppuna ensi-iltansa.

Äiti isolla Ä:llä

Pääosaa esittää Jaana Saarinen. Eevan farkkutakissa hän kävelee melkein ilmeen vaihtumatta ja käsiään heiluttamatta.

— Onhan hän surullinen hahmo, istunut vankilassa 15 vuotta, Saarinen pohtii.

Näyttelijä ei oikein tiedä, mitä Eevan elämästä ja Äidistä ylipäätään voisi sanoa. Elokuva on nimittäin kuin arvoituksellinen palapeli, jossa katsoja joutuu muutamankin kerran siirtämään palasia uuteen paikkaan.

Tätä harjoiteltiin kauhean paljon, ja se on elokuvassa harvinaista.Jaana Saarinen

Saarinen aprikoi, voiko oikeastaan edes sitä paljastaa, että kyse on pakahduttavan suuresta rakkaudesta. Ei elokuvan Eevakaan voi sanoa kaikkea ääneen.

— Minusta hieno lause on se, jonka ohjaaja on lanseerannut: Eeva toimii, kuten Äiti, Äiti isolla Ä:llä.

Harjoiteltiin paljon

Jaana Saarinen työskenteli Lappeenrannan kaupunginteatterissa vuosina 1979—1980, mutta pitkästä näyttelijänurasta leijonanosa sijoittuu Kotkaan. Hän oli kiinnitettynä Kotkan kaupunginteatteriin vuodet 1980—2005. Ajanjaksoon mahtuu kyllä kaksi äitiyslomaa ja virkavapauksiakin.

Viime vuodet nykyisin Espoossa asuva Saarinen on ollut freelancerina.

Äiti ei suinkaan ole ensimmäinen elokuva, jossa hän on mukana. Itse asiassa hän pääsi tutustumaan filmintekoon jo ihan pikkulapsena, nimittäin Ville Salmisen Molskis, sanoi Eemeli, molskis! -komediassa (1960).

Mutta Äidin rooli taitaa olla hänen isoin elokuvaosansa. Tekeminen oli hänen mukaansa poikkeuksellista.

— Tätä harjoiteltiin kauhean paljon, ja se on elokuvassa harvinaista.

Aihepiiriin Saarinen tutustui myös vierailemalla Hämeenlinnan avovankilassa. Siellä hän kävi ohjaajan kanssa.

— Tyrmistyttävä on ehkä väärä sana kuvaamaan kokemusta. Mutta kyllä se avasi, meillä jokaisellahan on omat kuplamme, joissa elämme.

Välillä ei puhuta mitään

Elokuvassa puhutaan aika verkkaisesti. Välillä vastauksia saa odottaa, ja välillä vain ei sanota sanaakaan.

Jaana Saarinen on kuullut, että Äitiä on verrattu kaurismäkeläiseen estetiikkaan. Hän sanoo, että tehtäessä sitä ei kyllä ole ajateltu.

Ehkä kaikki mitä tapahtuu, ei vastaa reaalimaailman tapaa ratkoa asioita. Saarisen mukaan käsikirjoittaja-ohjaajan keskeisiin ajatuksiin kuului se, että Eeva on ihminen, joka ei ole pyytänyt mitään eikä ole ottanut mitään apua vastaan.

Hänen mukaansa on kuitenkin mukavaa, että tarinan maailmassa on myös hyvyyttä ja auttamisentahtoa.

Fakta: Jaana Saarinen

Syntynyt Helsingissä 1955.

Opiskellut Helsingin yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa.

Työskennellyt näyttelijänä monissa teattereissa, pisimpään kuitenkin Kotkassa vuosina 1980—2005.

Rooleja useissa elokuvissa ja televisiosarjoissa.Ensimmäinen elokuvarooli komediassa Molskis, sanoi Eemeli, molskis! vuonna 1960.

Sarjarooleista tunnetuin Saltattujen elämien Maarit.

Parhaan naisnäyttelijän Venla-patsas vuonna 2007 televisiosarjasta Hopeanuolet.

Osallistui Kotkassa kunnallispolitiikkaan: kaupunginvaltuutettu (vihr.) 1992—96.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut