Seppo Saukkosen taidenäyttelystä saa tikkarin ja sen voi kiertää vaikka autolla – Parikkalassa voi katsella 150 taulua metsässä ja pihalla "ilman, että taiteilijaukko seuraa ja pölisee jatkuvasti"

Taiteilija Seppo Saukkonen pisti pystyyn kaikkien saavutettavissa olevan ulkoilmanäyttelyn Parikkalassa. Lapset voivat tikkaripalkalla bongata tauluista eläimiä, varttuneemmat jotain muuta.

Soila Puurtinen

Seppo Saukkosen metsänäyttelyyn voi tulla kuka vaan, kunhan vain ei sada. Kierroksen voi tehdä vaikka autolla, jos jalka ei enää nouse.
Seppo Saukkosen metsänäyttelyyn voi tulla kuka vaan, kunhan vain ei sada. Kierroksen voi tehdä vaikka autolla, jos jalka ei enää nouse.

Soila Puurtinen

Käyrätorvi syntyi Savonlinnassa pidetyille puhallinpäiville.
Käyrätorvi syntyi Savonlinnassa pidetyille puhallinpäiville.

Ajattelin pistää kodin ympärille näyttelyn, jonne voi tulla vaikka autolla mummoa kierrättämään ja kuvia katsomaan. Sellainen Kirjavalan drive in -näyttely, Seppo Saukkonen toteaa.

Hän seisoo suuren, valkoisen talonsa edessä. Talon seinillä ja terassin kaiteilla on tauluja. Maalauskursseja ja useita näyttelyitä pitänyt Saukkonen ripusti ateljeekotinsa pihapiiriin ulkonäyttelyn, koska koronavirus peruutti kesän tapahtumat.

– Tänne voi tulla katsomaan taidetta ilman, että taiteilijaukko seuraa katsojia ja pölisee jatkuvasti. Pysyttelen sisällä, mutta yleisö saa katsoa tauluja pihalla. Niitä on myös saunan ja tallin ulkoseinillä. Ja tietenkin metsässä.

Niinpä – kukapa ei laittaisi taidenäyttelyä metsään? Saukkosella olivat mielessä vanhukset ja lapset.

– Metsän tauluissa on paljon eläimiä. Lapset saavat laskea, kuinka monta eläintä saa yhteensä. Jokainen saa tikkarin, eivät vain oikein laskeneet. Metsäkierroksen voi tehdä autollakin, jos jonkun jalka ei nouse. Kyllä taidetta pitää päästä katsomaan.

Soila Puurtinen

Aitanseinustalla on maalauksia vanhoista valokuvista, Parikkalan historiasta.
Aitanseinustalla on maalauksia vanhoista valokuvista, Parikkalan historiasta.

Visuaalisuus verenperintöä

Kuka on tämä iloinen, lämmin ja avoin taiteilija Parikkalan Kirjavalan kylässä, omassa taidetalossaan?

– Olen syntyisin Parikkalasta. Isä ja äiti olivat valokuvaajia. Isä saattoi olla kuvaamassa hautajaisia, äiti häitä ja minä ristiäisiä. Koko perhe oli töissä mukana. Lapsena leikkasin valokuviin hienoja röpelöreunojakin.

15-vuotiaana Seppo Saukkonen lähti Helsinkiin puolustusvoimien soitto-oppilaaksi. Soitin oli ja on klarinetti, jota hän opiskeli sisäoppilaitoksen kautta Sibelius-Akatemiassa.

– Tein elämäntyöni Kaartin soittokunnassa klarinetistina. Se on se porukka, joka soittaa kaikissa tärkeimmissä valtiollisissa tilaisuuksissa. Itsenäisyyspäivänä pressanlinnassa olen soittanut ehkä 25–27 kertaa.

Tänne voi tulla katsomaan taidetta ilman, että taiteilijaukko seuraa katsojia ja pölisee jatkuvasti. — Seppo Saukkonen

Kekkosen hautajaisissa soitettiin Narvan marssia Helsingin tuomiokirkolta Hietaniemen hautausmaalle. Kun oma isä kuoli, niin sainpa sen marssin soitettua hänellekin. Joku kysyi, kuinka pystyin siihen. Lapsenlapsi ehti vastaamaan hienosti: Ukki itkee klarinetilla.

Soila Puurtinen

Suuri ateljeetalo on täynnä teoksia.
Suuri ateljeetalo on täynnä teoksia.

Aikaansaava sotilassoittaja

Saukkonen opetti soittokuntatyön ohella klarinettia yksityisesti ja Kirkkonummen musiikkiopistossa sekä veti koulujen musiikkikerhoja,

– Murisin joskus soittokuntakavereille pukuhuoneessa jostain työjutusta, ja niin ne päättivät, että minusta tulisi hyvä luottamusmies. Olen kiltti ja sovittelevainen, ja se sopikin siihen hommaan. Asioita saikin sillä tavalla hyvin edistettyä.

– Sellaisen sain aikaan, että sotilassoittajille alettiin maksaa tekijänoikeuspalkkioita. Sitä ei ennen maksettu, vaikka oli paljon esiintymisiä teeveessä ja radiossa. Piti haastaa valtio oikeuteen, ennen kuin tämä asia eteni, kertoo Saukkonen.

Mieli veti kuitenkin jatkuvasti maalaamiseen.

– Kävin kursseilla ja maalasin vapaa-aikana jatkuvasti. Olin vapaassa taidekoulussa, kävin virolaisten professorien opissa ja vaikka missä.

– Vaimo soitti oopperan orkesterissa. Hänellä oli ennestään kolme lasta, kaksi on yhteistä, sitten meillä oli kaksi koiraa ja papukaija. Kun tulin töistä, oli vaimo viulun kanssa ovella odottamassa että pääsee töihin. Sellaista on muusikkoperheen elämä.

Soila Puurtinen

Puutarhakin on galleria.
Puutarhakin on galleria.

Musiikki kulkee suvussa

Saukkonen, musiikkiupseeri, pääsi nuorena eläkkeelle, kuten upseerit muutenkin. Silloin hän toteutti haaveensa: osti Parikkalasta ateljeetalon ja keskittyi kuvataiteeseen. Klarinettia tulee soitettua vain sukulaisten hautajaisissa.

Metsäkierroksen voi tehdä autollakin, jos jonkun jalka ei nouse. Kyllä taidetta pitää päästä katsomaa. — Seppo Saukkonen

– Muutimme Kirjavalaan Suomenlinnasta. Moni ajatteli, että mitähän hesalaisia sieltä tulee. Silloin meillä oli muutama vuohi ja kaksi koiraa. Sellaisia kaupunkilaisia.

Saukkonen on maalannut, pitänyt näyttelyitä ja ulkomaalauskursseja ja opettanut kaikenikäisiä Kirjavalassa olleessaan. Vaimo muutti Helsinkiin. Syynä on musiikki.

– Lapsista tuli muusikoita ja niinpä mummia on tarvittu viemään lastenlapsia soittotunneille ja orkesteriin ja balettiin ja istumaan matineoissa, kun vanhemmat ovat olleet harjoituksissa. Niin minä jäin tänne yksin maalaamaan. Kaipa me vielä joskus ehdimme kiikkustuolissa vierekkäin istua.

Soila Puurtinen

Seppo Saukkonen toivoo aurinkopäiviä: silloin maalaukset voi jättää paikoilleen, ulos kaikkien katsottaviksi.
Seppo Saukkonen toivoo aurinkopäiviä: silloin maalaukset voi jättää paikoilleen, ulos kaikkien katsottaviksi.

Soila Puurtinen

Lapset ovat tervetulleita.
Lapset ovat tervetulleita.

Taidetta saa katsoa

Saukkonen maalaa maisemia, kukkia, auringonlaskuja, vuoria ja järviä. Usein hän menee ulos maalaamaan.

Vanhoista isän ja äidin ottamista valokuvista on syntynyt seepianvärisiä maalauksia. Ne on ryhmitetty piha-aitan ulkoseiniin. Saunaa koristavat kuvat kylpevistä naisista.

– Retretissä oli Anders Zornin näyttely ja maalauksia kylpevistä naisista. Innostuin niistä ja aloin maalata samantapaisia. Niitä tuli sitten vähän enemmänkin.

– Lapset tulivat katsomaan ja miettivät, että onko se isä nyt ihan seonnut siellä yksinään, että vaihda jo aihetta. Niin tein, nauraa Saukkonen.

Pihan keskellä on maisematauluja, ja viereisessä metsikössä kymmeniä maisemia, kukkia, eläimiä.

– Tänne saa tulla katsomaan taidetta kuka haluaa. Taulut ovat esillä, jos ei sada. Kerran tuli ukkoskuuro, niin sain taulut sitä ennen sisään 50 minuutissa. Niitä on noin 150.

– Minusta on mukava järjestää ihmisille tekemistä ja näkemistä tällaisena aikana. Pitää olla paikkoja, joihin voi tulla taidetta katsomaan, sanoo Seppo Saukkonen.

Näyttely

Taidetta metsässä ja pihalla

Seppo Saukkosen näyttely ja ateljee ovat Parikkalan Kirjavalassa, Kirjavalansalontie 80. Paikalle opastaa nähtävyyskyltti.

Ulkonäyttely on avoinna päivittäin kello 10–20. Näyttely on avoinna pitempinä poutajaksoina elokuun puolelle saakka.

Ajantasaiset tiedot näyttelystä löytyvät ateljeekoti Seppo Saukkosen Facebook-sivulta ja kotisivulta. Sateella näyttely on suljettu.

Uusimmat uutiset