Menikö somepostaus mönkään? — Ylen toimittajan Marko Pulkkisen esikoisromaanissa Syntax error päivitysmokille ja muille ajan ilmiöille saa nauraa ilman ahdistusta

Marko Pulkkinen: Syntax error. Tammi 2019, 285 sivua.

Otto Virtanen

Etelä-Savon Sulkavalta kotoisin olevan Marko Pulkkisen esikoisromaania on kiitelty kylmäävän toimivasta ajankuvasta.
Etelä-Savon Sulkavalta kotoisin olevan Marko Pulkkisen esikoisromaania on kiitelty kylmäävän toimivasta ajankuvasta.

Syntax error on tietokonekielessä koodaajan tekemä ohjelmointivirhe. Virheen seurauksena ohjelma ei toimi ennen kuin se on korjattu.

Marko Pulkkisen esikoisromaanissa Syntax error koodausvirheen tekee kirjan päähenkilö Harry S. Turunen. Elämäntapakouluttaja ja mediapersoona postaa valkoisen valheen sosiaalisen median tililleen ja jää siitä kiinni. Virhe vaarantaa elämän, sillä viiteryhmä alkaa vierastaa miestä.

Karisma alkaa karista ja uskottavuus mennä, mikä on ongelmallista, koska viisikymppinen mies on ollut digitaaliseksi vuorovaikutukseksi muuttuneen maailman syrjässä kiinni muutenkin sangen ohkaisella langalla.

Tuttua kaikille analogisen ajan kasvateille, joiden elämän palikoita on pitänyt päivittää jo useasti, eikä loppua oikein näy. Olipa kyse työstä tai vapaa-ajasta, sähköisten virheiden mahdollisuus seuraa Mooren lakia.

Gordon Mooren havainnon mukaan transistorien määrä mikropiireissä kaksinkertaistuu joka toinen vuosi. Eksponentiaalisen kasvun kaavaa mukailee Turusen — kenen tahansa — somemokien paskamyrskytkin.

Keskeisiä ominaispiirteitä ovat konsultin kieli, takinkääntötekniikka ja teflonpinta.

Marko Pulkkinen on Ylen toimittaja ja siis näköalapaikalla median murtaessa vanhan liiton mieliä. Harry S. Turunen ei ole Pulkkisen alter ego eikä Syntax error avainromaani, mutta sen sivuilla vaeltaa nimillään ikätovereita ja mediailman haltijoita Enbuskeista Jungnereihin ja Tuomisista Veitoloihin.

Nimihahmot säilyvät roiskeitta, mutta Pulkkisen satiiri pyyhkii lattiaa niin ajan vaatimuksilla kuin niissä kiinni pyristelevillä komeljanttareilla, joiden keskeisiä ominaispiirteitä ovat konsultin kieli, takinkääntötekniikka ja teflonpinta. Ne kuulostavat digitaalisesti tehostetun työn tarvekaluilta ja edellyttävät, ettei sen tekijällä ole ominaisuuksia.

Turunen on Pulkkisen ikäinen (syntynyt vuonna 1966) mediatyöläinen ja tämän tavoin Sulkavalta kotoisin. Muitakin elämäkerrallisia yhtymäkohtia voi löytää, mutta keski-ikäinen maalta muuttanut tietotyöläinen on tarinan kannalta keskeisin kytkös, jos ja erityisesti kun sen liimaa digitaaliseen kehitykseen ja median murrokseen.

Muutos on ollut vinhaa, ja kaikki entinen on pitänyt ja pitää jättää, jos aikoo pysyä palkkalistoilla.

Romaanissa entisiä ovat avioerossa jäänyt samanikäinen vaimo ja vanhainkotiin jäävä isä, joka ei koskaan oppinut tunneälykkyyttä, toisin kuin poikansa, joka seuraa uuden ajan ja uusien aatteiden risahduksiakin.

Ja tuntuu siitä huolimatta asettuvan uusien sukupolvien sekaan lähinnä naurettavana jäänteenä. Ei ole helppoa olla tavallinen, mutta hiljaisia signaaleja kuuntelemalla ja niitä surutta hyödyntämällä Turunen pärjää.

24472365.jpg

Kirjailija Robert Musilin suurromaanin Mies vailla ominaisuuksia (1930—1943) päähenkilö epäilee aikakautensa perinteisiä arvoja. Kirja sijoittuu 1910-luvun Itävalta-Unkarin pääkaupunkiin Wieniin ennen ensimmäistä maailmansotaa ja kuvaa ajan aatteita ja niiden liikettä yksilöiden päiden sisällä.

Syntax error paikallistuu sata vuotta myöhemmin länsimaiseen yhteiskuntaan ja Suomeen ja kuvaa maailmaa ajankohtana, jossa vallitseva aate on digitaalinen läsnäolo ja yksilöiden päät mobiililaitteiden sisällä. Kirjan päähenkilö ei ole epäilevä matemaatikko, vaan elämänsä mielekkyyttä epäillä alkava mediapersoona.

Sellaista tuntuu liikkuvan ajassa. Oman lukeneisuuteni janalla Syntax error paikantuu aikaan Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias -tietokirjan ja Mikko-Pekka Heikkisen Betoniporsas-romaanin lukemisen jälkeen. Keski-ikäisten toimittajien toisistaan riippumatta laatima näkemyksellinen trilogia toimi minun kohdallani kuin tautikertomus kaltaiseni keski-ikäisen mediatyöläisen maailmasta, johon paras ja ainoa lääke on nauru.

Pulkkisen romaani on esikoisten tavoin runsauden sarvi, siinä on muutama hashtag liikaa. Toisaalta, ehkä se liittää kirjan tiukasti tähän aikaan ja digitaalisuuden kaiken nielevään mahtiin, joka tuntuu puristavan erityisen monia.

Paljonhan alkaa olla sellaisia ulostuloja, että sometili on suljettu ja omaa aikaa mobiililaitteilta otettu. Ja sitten on näitä satiireja, joita voi lukea varmasti muutenkin kuin vertaistukena.

Hyvää: Musta huumori ja näkemys.

Kehitettävää: Rönsyjen leikkaus.

Erityistä: Pulkkinen kirjoitti Iltalypsyä.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset