Yliopiston tarkkailuluokasta tulikin lahjakkaiden kannustusprojekti — Moni gradu jää roikkumaan, koska opiskelija vaatii itseltään liikaa

Huonokin gradu on parempi kuin puuttuva gradu, sanoo noin tuhatta graduntekijää uransa aikana ohjannut professori Juha T. Hakala. Hänen mukaansa yliopisto-opiskelija jää usein yksin lopputyönsä kanssa.

Kai Skyttä

Opetusministeriön tavoitteena on lähivuosina saada työmarkkinoille yhä enemmän ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita työntekijöitä. Professorit Asta Salmi ja Juha Väätänen ohjasivat graduseminaaria Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori ja dosentti Juha T. Hakala oli mielenkiintoisen tehtävän edessä. Oli vuosi 1997, ja hän valmistautui vetämään maisterihautomoa. Sen tehtävänä oli patistaa jo kauan yliopistoissa kirjoilla olleita opiskelijoita valmistumaan.
Hakalan keräämien tietojen mukaan Suomessa oli tuolloin ainakin 14 000 opiskelijaa, joiden gradu oli jäänyt kesken ja joiden maisteriksi valmistuminen oli siksi myöhästynyt.
Hakala luuli ryhtyvänsä ohjaamaan eräänlaista yliopiston tarkkailuluokkaa: sellaisten opiskelijoiden kerhoa, jotka räpistelivät opintojensa parissa heikoin tuloksin.
Maisterihautomoon ilmoittautuikin paljon keskimääräisiä lahjakkaampia opiskelijoita.
— Monilla heistä oli perfektionismin ongelma. Kaikki muu oli kympin arvoisesti suoritettu, mutta edessä oleva gradu oli iso, hahmoton möhkäle, Hakala kertoo.
— Perfektionistit eivät osanneet lopettaa kirjojen lukemista. Heillä oli kasassa väitöskirjan verran asiaa, mutta kukaan ei sanonut heille, että siirry seuraavaan vaiheeseen.
Tyypillisesti keskeneräisen gradun kanssa tuskaili lähes nelikymppinen nuoren perheen äiti. Opintojen loppuun saattaminen oli lopulta jäänyt kodin hankkimisen ja lasten saamisen jalkoihin.
— Oli ostettu rintamamiestalo, saatu lapsia. Elämä tuli mukaan isolla E:llä. Gradua oli siirrelty tiskipöydällä, kunnes oli todettu, ettei tästä mitään tule, Hakala kuvailee.
— Syitä oli monia: lapsi, perhe, rahat loppu, sairaus, läheisen sairaus tai omat mielenterveysongelmat.
Maisterihautomossa Hakala päätyi pohtimaan sitä, miten paljon opiskelijoilta voi ja kannattaa vaatia.
— Opiskelijoiden elämäntilanteiden kautta jouduin sen eteen, että elämässä on isompia asioita kuin gradu. Opiskelijalle se usein näyttäytyy maailman tärkeimpänä asiana, vaikka kukaan ei kysy gradun arvosanaa, jos et mene yliopistolle töihin.
Hakalan mukaan huonokin gradu on parempi kuin ei gradua ollenkaan. Opiskelija saa asian pois mielestään, ja tutkinto antaa paremmat mahdollisuudet pärjätä työmarkkinoilla.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat