Ruokolahdella avautui uusi kirjasto, Imatran kampuskirjasto sulkeutuu ensi vuonna — Ja miksi niissä tarvitaan omia kirjastokortteja, vaikka kaukolainat toimivat kaikkiin suuntiin?

Imatran Tietäjäntalolla toimiva Linnalan kampuskirjasto on osa Lappeenrannan tiedekirjastoa.

Piia Kaskinen

Ohjaaja Päivi Bragge ja informaatikko Marina Lampinen selailevat upouuden Jaakkiman kampuskirjaston hyllyjä.

Jaakkiman kampuksella avautui keskiviikkona uusi kirjasto. Sen asiakkaaksi voi ryhtyä kuka tahansa, kunhan hommaa käypäisen kirjastokortin.

Kirjaston uusimista on suunniteltu vuodesta 2016, eli siitä lähtien kun Jaakkiman opistosta tuli osa Seurakuntaopistoa.

Tuohon saakka opistolla oli omille opiskelijoille ja henkilökunnalle tarkoitettu, noin 7 000 niteen suuruinen kirjasto. Lainoja ei noteerattu kirjastokortin avulla, vaan paperisesti.
— Tämä kirjasto haluttiin päivittää samalle tasolle Seurakuntaopiston muiden kirjastojen kanssa, kertoo informaatikko Marina Lampinen.

Hän suunnitteli Jaakkiman kampuskirjaston muutostyöt, ja vastaa myös muiden Seurakuntaopiston kirjastojen valikoimista. Opistolla on kaikkiaan kuusi kampusta tai toimipistettä, Ruokolahden lisäksi Järvenpäässä, Helsingissä, Lapualla, Pieksämäellä ja Uudessakaarlepyyssä.

Suurin osa Jaakkiman entisen kirjaston niteistä joutui poistoihin.
— Kokoelmia oli kerätty opiston alkuajoista lähtien, ja niihin kuului paljon vanhentunutta tietoa — Nykysuomen sanakirja vuodelta 1959 ja vastaavia, Lampinen kertoo.

Uusitussa itsepalvelukirjastossa on noin 2 500 nidettä, lähinnä oppikirjoja, sekä teologista, kirkollista ja uskonnollista kirjallisuutta. Vajaat kymmenen prosenttia niteistä on uusia, ja kokoelmia on tarkoitus kasvattaa.

Heili-kortti ei käy

Seurakuntaopiston kirjastot ovat avoimia kaikille. Niillä on oma kirjastojärjestelmä, sekä verkkokirjasto Krista. Kirjojen lainaamiseksi on kuitenkin hankittava oma kirjastokortti, Etelä-Karjalan kunnankirjastojen Heili-kortti ei käy.

Erillinen kirjastokortti on haettava myös silloin, jos haluaa hyödyntää Linnalan kampuskirjastoa Imatran Tietäjäntalolla.

Kampuskirjasto on osa Lappeenrannan tiedekirjastoa, ja palvelee etenkin yliopiston ja Saimaan ammattikorkeakoulun tarpeita. Sen kokoelmat keskittyvät ammattikorkean ja yliopiston opiskelualoihin, ja niitä voivat käyttää myös muut kuin koulujen oma väki.

Linnalan kampuskirjasto toimii vielä ensi kevääseen: se sulkee ovensa samalla, kun ammattikorkeakoulu lähtee Imatralta.
— Tavoitteena on, että tiedekirjastolla on vain yksi piste syyslukukaudelta 2019 eteenpäin, kertoo tiedekirjaston johtaja Ulla Ohvo.

Linnalan kampuskirjaston sulkeminen ei kuitenkaan näy esimerkiksi imatralaisen aikuisopiskelijan arjessa mitenkään, Ohvo sanoo. Kirjastot kaukolainailevat kirjoja toisiltaan, eikä asiakas välttämättä edes tiedä, minkä kirjaston kokoelmista hänelle tuleva nide on peräisin.

Piia Kaskinen

Tornan kerhon kirjastohuone karttapalloineen. Kirjaston seiniä koristavat muun muassa johtajien muotokuvat.

Tietosuoja-asetus vaikuttaa kirjastokortteihinkin

Kun Jaakkiman ja Linnalan kampuskirjastot lainailevat aineistoa mistä vain, ja niidenkin kokoelmista peräisin olevan kirjan voi pyytää vaikka pääkirjastolle, niin miksi kussakin tarvitaan omaa kirjastokorttia?

Suurin syy löytyy toukokuussa voimaan tulleesta EU:n yleisestä tietosuoja-asetuksesta. Sen takia myös kirjastot voivat käyttää asiakkaidensa vain juuri niille antamia henkilötietoja.

Toinen syy on käyttöehtoihin sitoutuminen. Kun hankkii jonkun kirjaston kortin, asiakas sitoutuu kiistatta juuri sen kirjaston käyttöehtoihin, huomauttaa Ohvo.

Esimerkiksi Lappeenrannan tiedekirjastossa saattoi vielä viime vuonna asioida myös Heili-kortilla. Nyt se on siirtynyt käyttämään pelkästään omia kirjastokortteja.
— Joskus näissä asioissa otetaan vähän takapakkia. Mutta jossain vaiheessa käyttöön otetaan varmaan elektroninen kortti, Ohvo miettii.

Pikkukirjastoja omalle väelle

Nykytehtaiden pääkonttoreissa oma kirjastohuone ei ole enää mikään sivistyksen mittari.
Mutta ainakin tänne Stora Enson kirjastohuoneeseen on helppo kuvitella pari muhkeaa nojatuolia ison neuvottelupöydän tilalle, ja niihin herroja istumaan sikarit suussaan.

Stora Enson kirjastohuone sijaitsee Tornan kerholla. Se on tarkoitettu vain tehtaan omien henkilöstökerhojen jäsenille, ja sen hyllyiltä löytyy pitkä liuta klassikkoja: vaikka Tolstoin, Päätalon tai de Beauvoirin teoksia.
Kerhojen jäsenet voivat lainata niitä omatoimisesti, mutta nykyään niin tapahtuu vain harvoin.
— Aikoinaan kerholla on järjestetty myös kirjakerho -tyyppistä toimintaa, kertoo viestintäpäällikkö Mari-Anne Tamminen.

Myös Ovakolla on pieni henkilöstökirjasto. Tolstoita ei sen hyllyiltä kuitenkaan löydy, vaan ne on täytetty ammattikirjallisuudella, ammattilehdillä, sekä tehtaan omilla julkaisuilla.
— Kyllä täällä lehteä voi lukea, mutta ei tämä mikään oleskelupaikka ole, toteaa Ovakon viestintäpäällikkö Ansa Räätäri.

Uusimmat uutiset