Tero Vaara sukeltaa syvyyksiin ilman laitteita — Etelä-Afrikassa hait hakivat osansa kalasaaliista

Mika Strandén

Lappeenrantalainen Tero Vaara sukelluskalastaa myös Saimaalla. Suur-Saimaalta nousee haukea ja ahventa, patojen rajaamalta Vuokselta erityisen pulleaa ahventa. Harppuuna kantaa kaksi metriä, eikä sen käyttö ole rakettitiedettä, vaikka harjoittelua vaatiikin, Vaara kertoo.
Lappeenrantalainen Tero Vaara sukelluskalastaa myös Saimaalla. Suur-Saimaalta nousee haukea ja ahventa, patojen rajaamalta Vuokselta erityisen pulleaa ahventa. Harppuuna kantaa kaksi metriä, eikä sen käyttö ole rakettitiedettä, vaikka harjoittelua vaatiikin, Vaara kertoo.

Helpompiakin tapoja kalastaa on. Ja sitten on Tero Vaaran tapa.

Vaara pukee ylleen neopreeniasun, maskin, snorkkelin ja räpylät. Sitten hän sitoo itseensä lyijypainon ja painuu pinnan alle. Pintaan jää vain poiju kertomaan, että vedessä on joku.

Ensimmäiset 10 metriä Vaara potkii vauhtia räpylöillä. Sitten veden paine puristaa puvun kasaan, ja loppumatkan voi liukua — pohjaan tai niin syvälle, missä kalat ovat.

Pohjassa Vaara jää odottamaan harppuuna valmiina. Hengitystä pidättäen.

— Minuutin jos jaksaa olla, korkeintaan puolitoista, enempää ei tarvitsekaan. Ellei kala siinä ajassa tule, ei se tulekaan. Kala on utelias ja tulee kyllä katsomaan, mikä siellä makaa, Vaara kuvaa.

Paras osuma kalaan on suoraan selkärankaan tai aivoihin. Ellei se onnistu, kala lopetetaan muuten ja ripustetaan poijunaruun uusien sukellusten ajaksi.

Saalis sukelluskalastuksessa kaikkea muuta kuin varma. Viime viikonloppuna Vaara onnistui Norjan Bergenissä kuitenkin nappiin.

Ensimmäisenä päivänä Vaaran harppuunaan jäi vain kaksi kalaa, mutta toisena päivänä yhdeksän, yhteensä 37 kiloa. Se oli tuplasti sen mitä kellään muulla 66 osallistujalla.

”Kaikki on kiinni itsestä, ja vähän olosuhteista”

Mestariksi tulee harjoittelemalla. Nyt 24-vuotias Vaara aloitti kalastuksen mato-ongella kolmivuotiaana.

Sukeltanut hän on siitä asti kun 12-vuotiaana pääsi laitesukelluskurssille. Ensimmäisen kalansa harppuunalla hän sai 13-vuotiaana vuokramökillä Puruvedellä — ja jäi kerrasta koukkuun itsekin.

Vähitellen pullot karisivat selästä kokonaan.

— On niin paljon vapaampaa sukeltaa ilman laitteita, Vaara sanoo.

Vapaasukelluksessa Vaaraa kiehtoo se, että omat rajat on löydettävä itse, niitä eivät aseta nousutaulukot tai pulloissa olevan tavaran määrä.

— Kaikki on kiinni itsestä, ja vähän olosuhteista.

Norjassa olosuhteet olivat kovimmat, mitä Vaara on kisoissa kokenut.

— Kovaa tuulta ja aallokkoa. Eka päivä meni merivirtojen kanssa tappelussa, hän kuvaa.

Ennen kisaa Vaara ehti vähän tunnustella vesiä ja löysi hyvän paikan. Saman paikan oli löytänyt joku toinenkin, mutta Vaara pääsi tätä syvemmälle ja pystyi olemaan vedessä pitempään.

Neljä minuuttia hengittämättä

Harjoitusoloissa Vaara pystyy pidättämään henkeä neljä minuuttia. Se vaatii hyvää aerobista kuntoa. Rajoja koetellaan ja ne opetellaan kuitenkin vain turvallisissa oloissa. Vapaasukeltajan vaarana on tajunnan menetys pinnan alla.

— Yksin ei yritetä ennätyksiä, Vaara tähdentää.

Sukelluksella ratkaisee mielenhallinta. Kun sukeltaja antautuu liukuun, on tyhjennettävä myös pää. Näin hapenkulutus pysyy minimissä.

— Jos pohjalla alkaa ajatella turhia, syke nousee, eikä siellä voi olla niin kauan, Vaara selittää.

Taito punnitaan, jos näköpiiriin ui mieltä kiihdyttävä vonkale.

”Hait kävivät napsimassa kaloja poijunarusta”

Sukelluksen syvyys ja kesto riippuvat siitä mitä kalastetaan. Suomessa sukellukset harvoin ulottuvat yli 10 metrin syvyyteen. Norjassa kalastetaan 15—20 metrissä, ja Välimerellä Vaarakin on sukeltanut 30 metriin.

Opiskelijavaihdossa ollessaan Vaara sukelteli Etelä-Afrikassa myös haivesillä.

— Hait kävivät napsimassa kaloja poijunarusta, mutta eivät ne olleet vaarallisia.

Vaara ei pidä harrastustaan vaarallisena, mutta rajat pitää opetella ja riskit tiedostaa. Haita arkisempi riski kotivesilläkin ovat veneiden ja laivojen potkurit. Siksi poiju on tärkeä.

Haastava menetelmä palkitsee

Norjan PM-kisoista yksi tuominen oli kutsu ensi vuoden maailmanmestaruuskisoihin. Menestyksen myötä kisaaminen kutkuttelee, Vaara myöntää. Aikomus on silti jatkaa lajia lähinnä omaksi iloksi.

— Se on vaan niin hienoa. Kun kalan saa haastavalla menetelmällä, se palkitsee. Ja se, että saa saalista kalan omassa elementissä, joka on itselle niin vieras ja silti niin tuttu.

Tero Vaara

Syntynyt Järvenpäässä, valmistui sairaanhoitajaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta viime keväänä ja työskentelee nyt Etelä-Karjalan keskussairaalassa.

Saimaan norpat -urheilusukellusseuran ja sukelluskalastusmaajoukkueen jäsen.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.