"Iskin lasin pöytään ja sanoin, että tämä oli tässä" — Harri Kosken viimeiseksi ryypyksi jäi syntisen hyvä salmiakkisnapsi hänen 50-vuotispäivänään

Huippu-uimareita myös Imatralla valmentanut Harri Koski muistelee puistellen alkoholinhuuruista menneisyyttään. Nyt mies on ollut viisi vuotta raittiina ja löytänyt elämänsä rakkauden.

Katja Juurikko

Harri Koski on ollut viisi vuotta raittiina eikä vaihtaisi päivääkään pois tästä ajasta.
Harri Koski on ollut viisi vuotta raittiina eikä vaihtaisi päivääkään pois tästä ajasta.

Tiistaiaamuna 29. tammikuuta 2013 Harri Koski heräsi hirvittävään krapulaan. Jyskyttävään. Yököttävään. Helvetilliseen.

Hän paikallisti itsensä asuntoonsa, heinolalaiseen kerrostalokämppään. Ryyppykaveri otti jääkaapista oluen ja alkoi loiventaa oloaan.

"Kaiken realisoitavissa olevan kaadoin kurkusta alas." Harri Koski

Koskelle ei yleensä tullut krapulaa. Ei ehtinyt tulla. Korjaussarja odotti jääkaapissa tai 80 metrin päässä lähikapakassa.

Tästä oli tulossa erilainen krapulapäivä. Koski tunsi hikipisaroiden kohoavan otsalleen.

”Olen juonut kivitalon”

Uimahallin lastenallasta kiertää sporttinen mies, jolla on punasankaiset lukulasit nenällään. Hän ohjeistaa lapsia ja tekee merkintöjä vihkoonsa.

Uimaopettaja on Harri Koski, 55. Hänelle uimahalli on ympäristönä läpeensä tuttu, sillä hän on nuorempana harrastanut uintia itsekin ja toiminut vuosia uintivalmentajana eri puolilla Suomea.

Nuorena miehenä Koski harrasti pellehyppyjä. Hänen bravuurinsa oli pukeutua sammakkoasuun ja lentää altaaseen takamus edellä, räpylöistä kiinni pitäen. Lapset kirkuivat riemusta.

Syvään päähän sukeltaminen on hänelle tuttua myös vertauskuvallisesti.

— Olen juonut kivitalon, mutta en tiedä, kuinka suuren, Koski sanoo.

Puukosta naamaan

Koski syntyi tavalliseen lahtelaiseen perheeseen 1963.

Vaikka hän oli urheilullinen nuorukainen, hän tunsi vetoa kaveriporukoihin, joissa viina virtasi. Lahden torille kokoonnuttiin pullot ja nyrkit pystyssä viikonloppuisin.

Koski sai jo 14-vuotiaana puukosta keskelle naamaa.

— Meille tuli kaveriporukassa kiistaa kiljuastiasta. Joku sai päähänsä, että minä olin vienyt sen.

Lyöjällä oli lyhytvartinen puukko piilossa kämmenessä. Terä pilkisti esille etu- ja keskisormen välistä. Sillä kaveri viilsi Koskelle ikuisen arven otsaan, nenänvarteen ja poskeen.

Isä ei ollutkaan isä

Kun Koski oli 15-vuotias, hän joutui kuulemaan mullistavan uutisen.

Herkkävaistoisen pojan päässä oli jo pitkään jäytänyt muuan aavistus. Miten kahdelle paatintapille oli voinut syntyä näin pitkä jälkeläinen?

Jokin ei täsmännyt.

Koski kolusi äitinsä komeroita, kun käsi osui valokuvia sisältäneeseen lippaaseen. Yhdessä kuvassa oli salskea, nojatuolissa istuva mies. Vaikutti kookkaalta kaverilta.

Koski kysyi äidiltä, kuka mies oli. Sinun isäsi, äiti vastasi.

Koski oli niin raivoissaan tiedon panttaamisesta sekä äidilleen että oletetulle isälleen, että karkasi kesäksi Tukholmaan. Kotiin hän palasi nöyränä poikana ennen syksyä.

Biologinen isä kuoli ennen kuin Koski ennätti etsiä hänet käsiinsä.

Katja Juurikko

Harri Koski rakastaa nykyistä työtään uimaopettajana ja 
uintivalmentajana, mutta haaveilee myös lähdöstä lähetystyöhön 
tulevaisuudessa.
Harri Koski rakastaa nykyistä työtään uimaopettajana ja uintivalmentajana, mutta haaveilee myös lähdöstä lähetystyöhön tulevaisuudessa.

Eron jälkeen entistä kosteampaa elämää

Koski oli vasta 24-vuotias, kun hän oli jo tullut ensimmäistä kertaa isäksi ja eronnut lapsensa äidistä.

Hän oli valmentanut Lahdessa naisuimareita ja löytänyt heidän joukostaan uuden elämänkumppanin. Kun tämä pääsi opiskelemaan Imatralle, Koski muutti sinne myös ja alkoi valmentaa Imatran uimareita.

Pariskunta sai kaksi lasta. Ero tuli vuosituhannen vaihteessa, jolloin he asuivat Heinolassa.

Niihin aikoihin Kosken vapaa-ajan vietto alkoi olla yhä kosteampaa. Hän viihtyi lähikuppilassa ja teki satunnaisia töitä muun muassa ravintoloissa ja rakennuksilla.

Alkoholia kului ja putkat tulivat tutuiksi.

— Kaiken realisoitavissa olevan kaadoin kurkusta alas, Koski kuvailee.

Torilla tuli turpiin

Naisia riitti polvelle joka ilta.

Seuralaisten ex-miehet, jotka eivät aina olleetkaan niin ex, haastoivat Kosken tappeluun Heinolan torilla tämän tästä. Kulma oli auki harva se viikko.

Kaveripiirissä monen kohtalo oli surkea. Osalla heistä on nykyään koiranputki nenänpäässä, kuten Koski asian ilmaisee.

Mutta ei Koskellakaan vahvasti mennyt. Hänellä oli aina valtava työ saada itsensä ihmisen näköiseksi, kun oli tarkoitus tavata lapset.

Pian hänellä oli mennyt välit kaikkiin sukulaisiin.

Ryyppäämiseen ei tarvita syytä

Jossakin vaiheessa — Koski ei muista tarkkoja vuosia — hänellä oli niin paljon itsetuhoisia ajatuksia, että hän hakeutui psykiatriselle osastolle. Kun alkoi mennä paremmin, hän palasi heti entiseen elämäänsä.

Ryyppäämiseen ei tarvita syytä. Kaikki syyt kelpaavat.

Mitkään lupaukset eivät pitäneet, eivät hänen omansa eivätkä kavereiden. Palturinpuhujia riitti ja pettymykset seurasivat toisiaan.

Koski nostaa toisen käsivartensa silmiensä tasolle ja näyttää kananlihalle menevää ihoaan.

— Kato, karvat nousevat pystyyn pelkästään sen ajan muistelemisesta.

Koski myöntää itsekin sössineensä työtilaisuuksia. Hän oli jo saanut jalan erään pitopalveluyrityksen oven väliin, mutta alkoi jättää työvuoroja väliin, kun ei kehdannut mennä sinne krapuloissaan.

No, pian ei tarvinnut mennä ollenkaan.

"Lopetan, kun täytän 50"

Katja Juurikko

Uimahallit ovat tulleet Koskelle tutuiksi. Tässä hän muistelee historiaansa pellehyppyjen tekijänä.
Uimahallit ovat tulleet Koskelle tutuiksi. Tässä hän muistelee historiaansa pellehyppyjen tekijänä.

AA:sta Koski ei saanut apua. Muiden tarinoiden loputon kuunteleminen ahdisti.

Eräänä päivänä vuonna 2012 hänelle tuli vahva tunne siitä, että hänen pitää ottaa yhteyttä erääseen heinolalaiseen rouvaan, joka on ollut 30 vuotta raittiina ja uskossa. Hän oli tavannut rouvan karaokessa.

Koski alkoi käydä rouvan luona pelaamassa Afrikan tähteä, auttamassa häntä kauppa-asioissa ja juttelemassa milloin mistäkin, myös Vapaakirkosta, johon nainen kuului.

Koski erosi silloisesta avopuolisostaan ja huomasi, että oma oluenkittaaminen alkoi vähetä. Kun hän musiikki-ihmisenä kuuli, että Vapaakirkossa pääsee laulamaan, hän meni. Pian hän hoilasi eturivissä.

Kesällä 2012 hän istui jälleen kantakapakassaan ja kuuli itsensä julistavan pöytäseurueelle, että juominen loppuu, kun hän täyttää 50 vuotta.

Käynnit Vapaakirkossa jatkuivat. Merkkipäivä lähestyi.

Viimeinen snapsi naamaan

Syntymäpäivänään Koski juhli rankasti. Viimeisen drinkin — syntisen hyvältä maistuneen salmiakkisnapsin — hän kaatoi kurkusta alas 28. tammikuuta 2013 kello 23.56.

— Sitten napautin lasin pöytään ja sanoin, että tämä oli tässä.

Seuraava päivä oli se hirvittävä krapulapäivä.

Hän oli juonut koko edellisen päivän kaikkea sekaisin. Nyt hän istui kerrostalokämpässään ja taisteli korjaussarjan hakemista vastaan. Pieni känni päälle ja päikkäreille, kato, kuten oli tapana.

Hän pysyi päätöksessään. Ehkä itsekurinsa, ehkä Afrikan tähti -rouvan, ehkä Raamatun ansiosta.

Valtava kiusaus Torreviejassa

Hyviä asioita alkoi tapahtua. Uintivalmentajan töitä löytyi. Häntä pyydettiin jopa takaisin siihen pitopalveluyritykseen, jonka luottamuksen hän oli aikaisemmin pettänyt.

Vuoden 2013 lopussa Koski matkusti yksin Espanjan Torreviejaan. Siellä hän joutui valtavaan kiusaukseen katsellessaan kaupan alkoholitarjontaa. Hän erotti jokaisen juoman maun suussaan.

Koski pakeni kädet täristen hotellihuoneeseen, otti A4:n, taittoi sen kahtia ja päätti listata juomisen plussat ja miinukset.

Plus-sarakkeeseen ei tullut yhtään merkintää.

Tänä vuonna juhlitaan taas

Nyt Koski on ollut viisi vuotta raittiina ja löytänyt elämänsä rakkauden. Hän on ollut nykyisen vaimonsa kanssa naimisissa vuodesta 2014. He tapasivat Vapaakirkossa. Poikki menneet ihmissuhteet lapsiin ja muihin läheisiin ovat palautuneet.

Hän toivoo tarinansa antavan jollekulle toivoa siitä, että elämässä voi tehdä täyskäännöksen.

Elämä ei edelleenkään ole aina helppoa, mutta Koski suhtautuu vaikeuksiin eri tavalla kuin ennen.

— Ajattelen asioita selvinpäin, ristin käteni ja kysyn neuvoa pyhältä hengeltä.

Hurjat vuodet velkaannuttivat Kosken. Nyt hän on laskenut, että lainat on maksettu tämän vuoden lopussa.

Silloin hän tarjoaa läheisilleen ja työkavereilleen kakkua. Se on koskettava hetki miehelle, joka edelleen itkee herkästi. Nykyisin enimmäkseen ilosta.

Katja Juurikko

Harri Koski on jo isoisä, mutta myös melko tuore aviomies. Hän nai virolaisen puolisonsa vuonna 2014.
Harri Koski on jo isoisä, mutta myös melko tuore aviomies. Hän nai virolaisen puolisonsa vuonna 2014.

Harri Koski

Syntynyt 28. tammikuuta 1963 Lahdessa. 

Kolme tytärtä, kaksi lastenlasta. 

Asuu vaimonsa kanssa Kouvolassa, jonne muutti uintivalmentajan töiden perässä vuosi sitten. 

Toimii myös uinninvalvojana ja uimaopettajana. 

Valmentanut lukuisia Suomen huippu-uimareita. 

Opiskellut muun muassa kokiksi ja muurariksi. 

Rakastaa vaimoaan. 

Inhoaa valheita. 

Ihmettelee taivasten valtakuntaa, jonne itsekin toivottavasti on joskus menossa.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut