Kuva soihtuna palavasta bussista ei unohdu imatralaisnuorilta hetkessä: ”Mietityttää, mitä olisi voinut käydä”

Leevi Korhonen, 15, kertoo bussissa haisseen oudolle pidemmän aikaa ennen tulipaloa. ”Osuimmeko hirveen,” mietti Emma Prior, 15, kun bussin rengas räjähti.

Anu Pakarinen

Eiliset tapahtuvat mietityttävät Leevi Korhosta. Eniten mieltä painaa huoli niistä oppilaista, joita tulipalo selvästi järkytti eniten. - Tosi paljon oli järkytystä havaittavissa, hän kertoo.

Koulun järjestämä laskettelureissu ei ihan heti unohdu Mansikkalan yläkoulun oppilailta.

Tahkolta palattaessa bussin oikeanpuoleinen takarengas räjähti ja sytytti koko bussin palamaan. Kotiin Imatralle päästiin palaamaan vasta aamuyöllä bussinvaihdon ja sairaalakäynnin jälkeen.

Mielessä pyörii muiden järkyttyneet ilmeet ja uhkaava paniikki, Leevi Korhonen kertoo. Hänestä torstaiksi koululle järjestetty jälkipuintitilaisuus on hyvä idea.

Aika uskomaton juttu, puuskahtaa mukana ollut Leevi Korhonen, 15.

— Mitkä ovat mahdollisuudet käydä näin? Olen harrastanut jääkiekkoa 12 vuotta ja istunut melkein joka viikonloppu bussissa pelimatkoilla. Ikinä ei ole käynyt mitään, Korhonen ihmettelee pää vieläkin pyörällä.

Outo käry

Leevi Korhonen kertoo monen ihmetelleen outoa hajua bussissa.

Joku valitti jo menomatkalla, että autossa haisee. Paluumatkalla käry voimistui ja korostui auton pysähtyessä alkumatkasta liikennevaloihin.

— Kaveri sanoi, että tämä haju tulee jarruista. Kymmenen minuuttia myöhemmin menetimme koko bussin. Olihan se vähän järkyttävää.

Oliko se hirvi vai kuoppa?

Emma Prior, 15, istui kavereineen bussin takaosassa, kun läheltä kuului kova poksahdus. Kuin pieni räjähdys.

Priorin perheestä laskettelureissuun osallistuivat sekä Emma Prior, 15, että pikkuveli Erik Prior. Emma on hyvillään, että pikkuveli oli edellä ajaneessa toisessa bussissa ja välttyi tulipalolta.

Osuiko auto hirveen vai kuoppaan, hän ihmetteli mielessään. Sitten hän näki renkaasta nousevan savun. Taisi mennä rengas vaihtoon, hän päätteli.

Sitten bussikuski ajoi auton sivuun ja käski kaikki ulos. Äänensävystä ymmärrettiin, että onkin vähän vakavampi juttu, Emma Prior kertoo. Noin 30 sekunnissa kaikki olivat ulkona, hän arvelee.

— Yllättävän hyvässä järjestyksessä pääsimme ulos, vaikka mukana oli nuorempiakin, Leevi Korhonenkin hämmästelee.

Lasketteluvälineet tuhoutuivat

Auto savutti jo, mutta ei palanut vielä.

Kun kaikki olivat turvallisesti ulkona, savu voimistui ja pian alkoi näkyä lieskojakin. Muutamassa minuutissa auto oli ilmiliekeissä. Pian takalasi hajosi ja loputkin renkaat räjähtivät, viimeisten joukossa bussista poistunut Emma Prior kertoo.

Priorin kamat olivat siistisi kasassa, ja hän ehti siksi napata repun ja takin mukaansa. Päässä takoi ajatus, että onneksi pikkuveli Erik Prior ei ollut samassa bussissa.

— Muuten olisin keskittynyt häneen ja omat tavarat olisivat jääneet bussiin, Emma veikkaa.

Bussin mukana tuhoutui paljon omaisuutta. Puhelimia, reppuja, lompakoita, vaatteita sekä paljon arvokkaita lasketteluvälineitä. Useimmilla oli omat monot ja sukset mukana.

Sankka savu aiheutti oireita

Bussista lähdettiin sellaisella kiireellä, etteivät kaikki saaneet edes kenkiä jalkaan tai takkia mukaan.

— Yksi kaveri lähti pelkässä ohuessa paidassa. Hän sai jostain pyyhkeen lämmikkeeksi. Pääsimme tosi mukavan miehen henkilöautoon lämmittelemään. Tien varressa oli paljon autoja, sillä kaikki liikenne seisoi varmaan puoli tuntia, Leevi Korhonen kertoo.

Palavasta bussista levisi ympäristöön niin sankka savu, että matkustajat väkisinkin altistuivat savulle. Joillain särki päätä, toisilla oli hengenahdistusta, Emma Prior kertoo.

Matkustajat vietiin varmuuden vuoksi tarkistettavaksi sairaalaan.

Kello oli jo yli 03 yöllä, kun matkalaiset olivat viimein takaisin Imatralla.

Moni oli tsempannut siihen asti, mutta viimeistään nyt tunteet purkautuivat.

— Oppilaat olivat hyvin väsyneitä ja havaittavissa oli tunnereaktioita, Imatran kaupungin hyvinvointipäällikkö Arja Kujala luonnehtii.

Kova huoli muista

Leevi Korhonen kertoo nukkuneensa levottomasti. Myös Emma Prior pyöri sängyssä jonkin aikaa ankarasta väsymyksestä huolimatta.

— Vähän mietityttää, mitä olisi voinut käydä, Emma sanoo.

Mielessä pyörii muiden järkyttyneet ilmeet ja uhkaava paniikki, Leevi Korhonen kertoo. Hänestä torstaiksi koululle järjestetty jälkipuintitilaisuus on hyvä idea.

— Olen huolissani niistä, jotka olivat paniikissa. Menen katsomaan, onko vielä shokki päällä. Pystyn ehkä olemaan itsekin avuksi, Leevi toteaa.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset