Silloin kun entinen pankinjohtaja Pauli Loikkanen ei kirjoita, hän metsästää hiiriä ja lämmittää taloa — Ensimmäisen romaanin vaatima aika yllätti esikoiskirjailijan

Entisestä pankinjohtajasta Pauli Loikkasesta kuoriutui eläkepäivillä kirjailija. Esikoisromaani Piirtäjä ilmestyi lokakuussa.

Katri Levänen

Kirjoittaminen on kuulunut Pauli Loikkasen elämään lapsuudesta saakka. Esikoisromaani Piirtäjä julkaistiin lokakuussa.
Kirjoittaminen on kuulunut Pauli Loikkasen elämään lapsuudesta saakka. Esikoisromaani Piirtäjä julkaistiin lokakuussa.

Heti kun Pauli Loikkanen oppi lukemaan, oli päästävä kirjoittamaan. Ekaluokkalaisen kynästä syntyi seikkailutarina, jossa mielikuvitus sai kulkea omia polkujaan. Lukiossa satukertomukset vaihtuivat päiväkirjateksteihin ja tapahtumien tallentamiseen kansien väliin.

— Kirjoittaminen on aina kuulunut kiinteästi elämään. Taustalla lienee jokin sisäsyntyinen tarve jäsentää tätä maailmaa, Loikkanen sanoo.

Parikkalan Kinnarniemessä asuva entinen Uukuniemen pankinjohtaja julkaisi esikoisromaaninsa Piirtäjä lokakuussa. Kaunokirjallisuutta edustava romaani on Loikkasen mukaan juoneltaan hyvin klassinen, jonka teemoja ovat rakkaus, kuolema ja ihmisten väliset suhteet.

Aiheet on ammennettu arkisista asioista: nähdystä, kuullusta, koetusta ja vähän mielikuvituksesta.

—Kyseessä on fiktiivinen teos, joten se kertoo henkilöstä, jota ei ole olemassa ja tapahtumista, joita ei ole tapahtunut. Tarina on kuitenkin kietoutunut jollain tavalla kirjoittajan elämään, sanoo Loikkanen.

Pöytälaatikkokirjoittajasta tuli kirjailija onnekkaan sattuman kautta. Tavoitteellinen kirjoittaminen lähti liikkeelle, kun Loikkanen sai yhteyden Kustannus Aarniin ja kouvolalaiseen Pasi Luhtaniemeen kirjailijayhdistys Ukrin kautta. Pitkäjänteistä työtä kesti kauemmin kuin Loikkanen osasi odottaa, ja kaiken kaikkiaan aikaa kului yhden vuoden sijasta kolme.

— Kirjoittaminen ei ollut jatkuvasti yhtä intensiivistä ja tarina muutti muotoaan prosessin aikana. Kustantaja toimi matkan varrella tärkeänä suunnan näyttäjänä ja opastajana, Loikkanen kertoo.

Kirjailijan mukaan vaikeinta oli kirjan rakenteen hahmottaminen sekä oman äänen löytäminen. Parasta puolestaan se hetki, kun kieli ja tarina lähtivät kulkemaan jouhevasti.

Aika ja ajoittainen etäisyyden ottaminen auttoivat huomaamaan virheet.

— Kirjoittaminen voi olla hyvin addiktoivaa, kuin huumetta. Kun lause lähtee viemän johonkin suuntaan, on vaikea lähteä korjaamaan sitä jälkikäteen, toteaa Loikkanen.

Katri Levänen

Pauli Loikkanen lukee paljon. Nuorten naisten kirjoittamia teoksia hän lukee ymmärtääkseen, mitä heidän päässään tänä päivänä liikkuu.
Pauli Loikkanen lukee paljon. Nuorten naisten kirjoittamia teoksia hän lukee ymmärtääkseen, mitä heidän päässään tänä päivänä liikkuu.

Lukuisten korjausten, poistojen ja lisäysten tekeminen vaati niin rauhaa, itsekuria kuin istumalihaksia. Loikkanen kuvailee itseään vuolaaksi kirjoittajaksi, mutta kirjailijana hän on omien sanojensa mukaan vielä nupullaan.

— Paljon on vielä oppimista. Jos tarina ei lähde vetämään, on kirjoittaminen pelkkää hitustelua ja henkistä katkokävelyä, hän toteaa.

Pitkän työuran pankki- ja rahoitusalalla tehnyt parikkalalainen viettää nykyisin perusmukavaa eläkeläisen arkea entisellä kotitilallaan.

Kirjoittamisen vastapainona ovat tavalliset askareet, joita maaseudulla riittää.

— Lämmitän taloa, aurailen teitä ja metsästän hiiriä. Lisäksi kuuntelen paljon musiikkia ja luen mahdollisimman monipuolisesti kirjallisuutta, Loikkanen kertoo.

Parhaiten uppoavat ajan patinoimat teokset ja venäläiset klassikot. Eräänlaiseksi ikoniksi hän nimeää Aleksis Kiven, josta kirjoitettuja kirjoja hän keräilee harrastuksen omaisesti. Toisinaan käteen tarttuu myös nykykirjallisuutta.

– Esimerkiksi nuorten naisten kirjoittamaa nykyproosaa pyrin lukemaan nähdäkseni ja oppiakseni mitä heidän päässään tänä päivänä liikkuu, sanoo Loikkanen.

Katri Levänen

Parikkalan Kirjavalassa kotitilan työt toimivat hyvänä vastapainona kirjoittamiselle, kertoo Pauli Loikkanen.
Parikkalan Kirjavalassa kotitilan työt toimivat hyvänä vastapainona kirjoittamiselle, kertoo Pauli Loikkanen.

Lukeminen tarttuu ja heijastuu Loikkasen mielestä aina omaankin tekstiin. Kesälomilla läpi kahlatut F.E. Sillanpään romaanit ovat siitä esimerkki.

Uteluja ja kyselyjä mahdollisesta seuraavasta kirjasta on tullut runsaasti Piirtäjä-romaanin lukeneilta, ja palaute on ollut positiivista. Toistaiseksi uuden kirjan kirjoittaminen on vielä mietinnän asteella.

— Pitkäjännitteisen kirjoittamisen aloittaminen on siitä jännä juttu, että kun pitäisi ryhtyä vakavasti töihin, ilmaantuukin kaikkea muuta puuhaa ja askaretta, naurahtaa Loikkanen.

Vaikka ajan ja inspiraation löytäminen vaatiikin veronsa, voidaan Loikkasen kirjailijauralle veikata jatkoa.

— Loppujen lopuksi tämänkin kirjan myötä tästä maailmasta tuli hitusen valmiimpi. Ainakin minulle.

Luetuimmat

Kommentoidut