Kun lapset eivät vielä tuijottaneet älypuhelimia — sotien jälkeen leikittiin sotaa ja naruhyppyä, mutta vanhemmilta liikeni usein vain vähän hellyyttä

Jälleenrakentajien lapset -kirja tarkastelee sotienjälkeistä Suomea lapsen silmin. Kirjan tekijät Antti Malinen ja Tuomo Tamminen viettivät oman lapsuutensa Imatralla ja Lappeenrannassa.

SA-kuva

Kolme evakkolasta on kantamuksineen valmiina matkaan. Kuva on otettu Vuoksenniskan satamassa kesäkuun 23. päivänä 1944.
Kolme evakkolasta on kantamuksineen valmiina matkaan. Kuva on otettu Vuoksenniskan satamassa kesäkuun 23. päivänä 1944.

Sodanjälkeisinä vuosina lapsuuttaan eli miljoona suomalaista. Aikuisilta jälleenrakentaminen vaati valtavasti työtä ja aikaa.
Lapset ponnistelivatkin hyvin erilaisista oloista. Toisten lapsuus oli onnellinen ja toisille kasaantui koettelemuksia.
Antti J. Malinen ja Tuomo Tamminen ovat tuoreessa Jälleenrakentajien lapset -kirjassa halunneet selvittää mahdollisimman kattavasti, miten lapset tuolloin kokivat elämänsä erilaisissa ympäristöissä: maaseudulla ja tehdasyhteisössä, kauppalassa ja kaupungissa, läntisen Suomen suurtiloilla, Pohjois-Suomen kiireisillä asutustiloilla tai hellahuoneen ahtaudessa.

Kirjan pohjana laaja aineisto

Kirjaa varten kerättiin laaja muistitieto- ja haastatteluaineisto. Vaikka haastateltavilla oli hyvin erilaisia lapsuusmuistoja, myös yhteisiä piirteitä löytyi. Tyypillistä oli, että perheissä aikuiset keskittyivät omiin asioihinsa ja lapset omiinsa.

Lapsi aisti, ettei asioista ollut sopivaa kysyä.


— Vanhemmilla oli kädet täynnä töitä rakentaessaan uutta elämää, eikä välttämättä aikaa, voimia tai kiinnostustakaan lapsen asioihin, Malinen arvioi.
Asiaan vaikutti myös kasvatuskulttuuri, jonka mukaan lapsen kuului itsenäistyä mahdollisimman aikaisin. Kehuja ja hellittelyjä piti jakaa säästeliäästi.
Monia haastatelluista mietitytti lasten ja aikuisten välinen puhumattomuus. Lapset olisivat usein kaivanneet selityksiä esimerkiksi isän outoon käytökseen tai murrosiän myötä tapahtuviin kehon muutoksiin.
— Lapsi kuitenkin aisti, ettei asioista ollut sopivaa kysyä.

SA-kuva

Lapsia ja aikuisia kantamuksineen, lähtöä odottamassa. Kuva on otettu Vuoksenniskan satamassa kesäkuun 23. päivänä 1944.

Harva lapsi koki yksinäisyyttä

Mika Leinonen

Tuomo Tamminen työskentelee toimittajana ja Antti Malinen tutkijatohtorina Jyväskylän yliopistossa.

Toisaalta haastateltavat kertoivat lapsuudestaan lämmöllä. Sekä omassa perheessä että naapurustossa oli yleensä niin paljon lapsia, että aina riitti leikkikavereita.
— Tuon ajan tutkimusten mukaan oli hyvin harvinaista, että lapsi olisi kokenut itsensä yksinäiseksi.
Kun vanhemman valvova silmä puuttui, lapsille se merkitsi vapautta seikkailla. Se johti myös vaaran paikkoihin.
— Tilastot osoittavatkin, että tuohon aikaan lapsille sattui onnettomuuksia ja tapaturmaisia kuolemia huomattavasti enemmän kuin nykyään.
Kirjassa tulee esiin myös luonnon ja eläinten merkityksellisyys etenkin perheissä, joissa lapsi joutui kokemaan turvattomuutta. Luonnossa kulkiessaan lapset tunsivat olonsa rentoutuneiksi, ja omia ajatuksia purettiin usein tietyssä mielipaikassa, vaikkapa väkkärän puun oksalla.
— Lohtua lapset saivat myös lemmikeistä ja kotieläimistä, vaikkapa vasikoiden ja karitsojen hoitamisesta.

KIRJAN TEKIJÖISTÄ
Imatralla varttunut Antti J. Malinen on filosofian tohtori, joka työskentelee tutkijana Jyväskylän yliopistossa. Malinen on erikoistunut toisen maailmansodan jälkeiseen sosiaali- ja perhehistoriaan. Väitöskirjassaan Malinen tutki, miten asuntopula ja ahtaat olot vaikuttivat perhe-elämään sodanjälkeisessä Helsingissä.

Kirjan toinen kirjoittaja Tuomo Tamminen on lappeenrantalaislähtöinen freelance-toimittaja, joka asuu nykyisin Hämeenlinnassa. Tamminen on työskennellyt aiemmin muun muassa Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Etelä-Saimaassa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.