Pötköt ja kellukkeet kulkevat mukana koululaisten vesileikeissä — ”Paras uintitekniikka on selkäuinti”

Tainionkosken alakoulun ekaluokkalainen Ella Korjonen, 6, pulahti koulun uintitunnilla korviaan myöten lastenaltaaseen. Lasten vesileikkejä valvoi Tero Savolainen.

Tainionkosken koulun ekaluokkalaisilla on menossa kouluviikon kohokohta.

Elli Hyppönen, Dani Hytönen, Jethro Piepponen sekä Ella ja Krista Sorjonen polskivat Imatran uimahallin lastenaltaassa Tero Savolaisen valvonnassa.

Uintitaito alkaa olla monellakin jo hanskassa, mutta pötköt ja kellukkeet kulkevat vielä vesileikeissä mukana.

— Osaan uida jo vähäsen. Paras uintitekniikka on selkäuinti, Ella Sorjonen hymyilee.

Hän ja sisar Krista ovat aloittamassa torstaina uimakoulun.

— Kovasti harjoitellaan. Uimassa tulee käytyä kahdesti viikossa, Krista Sorjonen sanoo.

Elli Hytösellä matka lastenaltaan päästä toiseen taittuu jo leikiten. Hän käy uimassa vähintään kerran viikossa.

— Ja suosikki uimapaikkani on Rauhan kylpylä, Hytönen naurahtaa.

Kouluelämän muutos näkyy

Vesi on ympäristö, joka innostaa aina lapsia. Näin sanoo Tero Savolainen, Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton (SUH) koulutussuunnittelija.

Savolainen kiertelee työnsä puolesta tutustumassa eri paikkakuntien koulujen uinnin opetukseen. Tällä kertaa kutsu kävi Imatralle.

— Päivi Saarimäki, joka on toiminut Imatralla pitkään uinnin opetuksen parissa, kutsui minut keskustelemaan ja jakamaan tietotaitoa paikallisten uinnin opettajien kanssa, Savolainen kertoo.

Vuodesta 1979 uimaopettajana toiminut Saarimäki on jäämässä eläkkeelle virastaan. Jäljellä olevat työpäivät on laskettavissa kolmen käden sormilla.

— Työurani alussa uinnin opetus oli jämptiä ja systemaattista hommaa. Kiinnitettiin huomiota asentoihin ja merkki tuli pillistä, hän muistelee.

Kouluelämän ja yhteiskunnan muutos näkyy myös uinnin opetuksessa. Opettajan pedagoginen rooli on muuttunut, monien mielestä positiivisempaan ja kannustavampaan suuntaan.

Kun Saarimäki aloitti omaa koulutaivaltaan Kuusankoskella, uimahallit olivat harvinaisuus, eikä varsinaista uinnin opetustakaan siten useimmissa kouluissa tarjottu.

— Parhaimmillaan täällä Imatralla 3—4-luokkalaisilla oli 11 uimatuntia vuodessa. Siitä määrä on pienentynyt joka kerta, kun uusia säästöjä on haettu.

Koululaiset eriarvoisessa asemassa

Tällä hetkellä Imatran 1—4-luokkalaisille tarjotaan kouluvuoden aikana neljä uimatuntia. SUH:n suositus on, että uimaopetusta järjestettäisiin ala-asteen kaikki luokka-asteet huomioiden yhteensä 36 tuntia vuodessa.

Tero Savolaisen laskujen mukaan Imatralla päästään noin 26—30 tuntiin, kun mukaan lasketaan myös päiväkotien ja esikoulun uinnin opetuksen tuntimäärät.

— Täälläkin mennään aika kriittisissä määrissä, mutta hyvänä asiana koen sen, että uimataitoa opetetaan esikoulusta alkaen kaikilla luokka-asteilla.

Savolaista harmittaa, että koululaiset ovat uinnin opetuksen suhteen eriarvoisessa asemassa asuinkuntansa mukaan. Etenkin uimahallien saavutettavuudella on todettu iso vaikutus lasten uimataitoisuuteen.

— Mittaamme viiden vuoden välein kuudesluokkalaisten uimataitoa. Sellaisissa kunnissa, joissa on oma uimahalli, uimataitoisuus on pyörinyt 75—80 prosentissa. Uimahallittomissa kunnissa uimataitoisuus kuitenkin putoaa noin 60 prosenttiin.

Uimataitotutkimuksen mukaan lapsi tarvitsee uimaan oppiakseen noin 30 tuntia opetusta. Savolainen korostaa, että riittävän uimaopetuksen pitäisi olla jokaisen lapsen perusoikeus.

— Kouvola on esimerkki kunnasta, jossa opetuksen tuntimäärää pitkästä aikaa lisättiin. Siellä tuntimäärän noston vaikutuksia uintitaitoon on pidetty merkittävinä.

Joonas Tapaninen

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.