Rautjärven kyläkauppiaan Maisa Kinnusen labradorinnoutaja Toto on Suomen ensimmäinen kirjanpainajakoira – Kuusituholaisen iskemän puun se osoittaa kuonollaan: "Näin puut voidaan paikallistaa ennakoivasti"
Maisa Kinnunen ja Seppo Repo aikovat jatkossa tarjota kirjanpainajakoiran palveluita metsänomistajille. – Toto vainuaa kirjanpainajat, jonka jälkeen metsurille voidaan osoittaa työmaa, Repo kertoo suunnitelmista.
Labradorinnoutaja Toton saadessa vainun kirjanpainajan tuoksusta ei sitä pitele mikään. Kuono pitkänä se puikkelehtii sammalpeitteisessä metsässä havupuiden runkojen välissä, omistaja Maisa Kinnusen koettaessa pysytellä vauhdissa mukana.
Yht'äkkiä Toto pysähtyy suuren kuusen juurelle. Kuononsa se painaa tiukasti kuorta vasten ja jähmettyy aivan paikalleen.
– Näin se merkitsee puun, josta haju on peräisin. Puuta ei siis merkata raapimalla, Kinnunen kertoo.
Puuta ei siis merkata raapimalla. — Maisa Kinnunen
Tällä kertaa puussa ei asusta kuitenkaan oikeita kirjanpainajia. Sen sijaan kuoreen on piilotettu muutaman neliösenttimetrin kokoinen lappu, jonka haju jäljittelee kirjanpainajaurosten erittämää feromonituoksua.
Onnistuneesta suorituksesta hajutyöläinen saa palkkioksi Kinnusen takintaskusta löytyviä herkkupaloja sekä paljon kehuja.
– Totolle tämä on leikkiä. Se kaipaa tehtäviä ja on aina innoissaan lähtemässä metsään.
Kinnusen mukaan hajutyöskentely vaatii kuitenkin helposti motivoituvan ja aktiivisen koiran.
– Labradorinnoutaja soveltuu tähän tarkoitukseen hyvin. Sen vuoksi rotua käytetään paljon myös viranomaistehtävissä.
Koiran hajuaisti on vertaansa vailla
3,5-vuotias Toto on Suomessa ainoa laatuaan: Se on ensimmäinen koira, joka on erikoistunut havupuiden runkoihin kaivautuneiden kirjanpainajien löytämiseen. Toton taitorepertuaariin kuuluu myös tryffeleiden etsintä.
Koirankoulutusta jo aiemmin harrastanut Kinnunen aloitti hajuerottelun opettamisen Totolle pennusta lähtien.
– Koiran hajuaistin voi valjastaa melkein mihin tahansa; vain mielikuvitus on rajana. Vuodenvaihteen tienoilla mietin, olisiko koira mahdollista kouluttaa kirjanpainajien etsintään. Ruotsissa tätä menetelmää on jo käytetty.
Koiran hajuaistin voi valjastaa melkein mihin tahansa. — Maisa Kinnunen
Kinnunen otti yhteyttä Metsäkeskuksella 30-vuotisen uran tehneeseen Seppo Repoon, joka lähti projektiin innolla mukaan.
Hajukoulutus perustuu feromonipyydyksiin, joita käytetään kirjanpainajien torjunnassa ja tuholaiskannan kartoittamisessa.
– Toto oppi parissa päivässä tunnistamaan feromonituoksun. Sen jälkeen opeteltiin, että haju löytyy puista, Kinnunen kertoo.
Hajuharjoittelua varten Metsäyhtiö Tornator osoitti sopivan havupuualueen Vuoksen varrelta Räikkölästä, jossa oli jo aiemmin todettu lievä kirjanpainajan aiheuttama metsätuho.
Kirjanpainaja tekee pahaa jälkeä
Seppo Repo tarkastelee havumetsiköstä löytyviä tuulenkaatoja, jotka ovat kirjanpainajille otollisia kohteita. Kuoren alta paljastuvasta rungosta löytyy koko puun mitalta kirjanpainajien toukkien syömiä tunneleita. Kuori on pistelty reikiä täyteen.
– Jokaisesta pienestä reiästä on kaivautunut ulos aikuinen yksilö. Kirjanpainajien iskemästä isosta puusta voi tulla tuhansia ja pahimmillaan jopa kymmenen tuhatta uutta yksilöitä, Repo kertoo.
Viime vuonna Etelä-Karjalassa oli noin 15 leimikkoa, jotka jouduttiin uudistamaan kirjanpainajien aiheuttamien tuhojen jäljiltä. Kymenlaaksossa määrä oli noin 30.
Tähän mennessä kuorituholaisten iskemiä kuusikkoja on etsitty joko silmämääräisesti tai dronekuvausten avulla. Revon mukaan dronella on mahdollista havaita laajempia elinvoimaltaan heikentyneitä metsäalueita. Sen sijaan koiran hajuaistin avulla on mahdollista paikallistaa yksittäisiä kirjanpainajien iskemiä puita jo ennakoivasti.
– Kun koira on merkannut puun, voi metsuri käydä aisaamassa sen niin, että runko kuivuu, eikä ole enää toukkien elämiseen kelvollinen. Puuta ei ole kuitenkaan tarpeen korjata metsästä heti pois, vaan tällä tavalla saataisiin samalla arvokasta, järeää havulahopuuta metsään, Repo kertoo.
Kirjanpainajien iskemästä isosta puusta voi tulla pahimmillaan jopa kymmeniä tuhansia uusia yksilöitä. — Seppo Repo
Kirjanpainajien iskemät puut on tärkeää löytää kirjanpainajien parveiluaikaan. Kausi alkaa alkukesästä, kun päivälämpötila nousee 18-asteeseen ja maalämpötila on 8–10:n asteen tuntumassa.
Kirjanpainajaurokset porautuvat sopiviin puihin ja alkavat erittää feromonia, jolla houkuttelevat naaraita. Naaraat laskevat munat runkoon kaivertamiinsa käytäviin.
– Metsätuhot on torjuttavissa, mikäli kirjanpainajien iskemät puut löydetään ennen kuin toukat ehtivät varttua aikuisiksi. Suotuisana kesänä saattaa syksymmällä syntyä myös toinen sukupolvi, Repo sanoo.
Seuraavaksi lähdetään kirjanpainajajahtiin
Maisa Kinnusen ja Seppo Revon suunnitelmissa on tarjota kirjanpainajakoiran palveluita jatkossa metsänomistajille. Mahdollisia yhteydenottoja kiinnostuneilta metsänomistajilta otetaan jo vastaan.
– Kun kirjanpainajien iskemät puut on käyty koiran kansa tunnistamassa, niin metsureille voidaan tarjota työmaata, Repo kertoo.
Metsätuhot on torjuttavissa, mikäli kirjanpainajien iskemät puut löydetään ennen kuin toukat ehtivät varttua aikuisiksi. — Seppo Repo
Metsäyhtiö Tornatorin yritysvastuupäällikkö Tuija Luukkanen arvioi, että kirjanpainajakoiran palvelusta hyötyvät juuri yksityiset metsänomistajat.
– Meillä tuholaisseurantaa tehdään tiiviisti. Tietysti kirjanpainajat voivat levitä naapurimetsistä herkästi myös yhtiön metsiin, joten kirjanpainajakoiran avulla tuholaisepidemioita voisi olla mahdollista ehkäistä.
Maisa Kinnusen mukaan Toto pääsee pian testaamaan hajutaitojaan tositoimissa, sillä harjoitteluradat saavat jäädä kohta taakse.
– Seuraavaksi lähdetään etsimään oikeita kirjanpainajien iskemiä puita.