Tanssiorkesteri Väliaikainen on pysynyt, kun lavojen yleisö on tykännyt: Iitiän lavalla perinteiset tangot, humpat ja valssit ovat yhä kysyttyjä

Kun Esa Kiesi perusti tanssiorkesteri Väliaikaisen 40 vuotta sitten, hän ei olisi uskonut 60-vuotiaana yhä soittavansa. Kesälauantain tunnelma Iitiän lavalla Lappeenrannassa on melkein entisellään.

Kirsti Lajunen

Tanssiorkesteri Väliaikainen on Iitiän lavalla soittaessaan lähes savitaipalelaisen Esa Kiesin (oik.) kotikonnuilla. Kiesi soittaa koskettimia ja haitariakin. Vierellä solisti Petri Ryynänen ja kitaristi Janne Orava (vas). 
Tanssiorkesteri Väliaikainen on Iitiän lavalla soittaessaan lähes savitaipalelaisen Esa Kiesin (oik.) kotikonnuilla. Kiesi soittaa koskettimia ja haitariakin. Vierellä solisti Petri Ryynänen ja kitaristi Janne Orava (vas). 

Tanssiyleisö Iitiän lavalla Lappeenrannassa keinahtelee valssia Pohjolan yössä, ja kukkahelmat heilahtelevat.

Siellä täällä enimmäkseen keski-ikäisen yleisön seassa näkyy ilahduttavasti vanhempia pariskuntia, joiden lempi on leiskahtanut ehkä 1960-luvun kesälavoilla tai jopa aikaisemmin.

Myös nuorempaa väkeä on maistelemassa perinteisten paritanssien askeleita.

Porukka näyttää viihtyvän parketilla, joten tanssiyhtye Väliaikaisen keikka on saanut lentävän lähdön. Tämän he osaavat. Yhtye soittaa juuri sellaista musiikkia, mitä yleisö haluaa tanssia.

Se on osaltaan se suuri salaisuus, joka on tehnyt Väliaikaisesta hyvinkin pysyvän kokoonpanon.

Lisäksi soittajien on täytynyt soittaa yhteistä säveltä, ja elämänkumppaneiden suostua keikkatöihin ja pitkiin ilta- ja yöpoissaoloihin.

Yhtyeellä on keikkailua takanaan jo 40 vuotta.

— Enpä olisi uskonut vuonna 1979 aloittaessani, että ukko soittaa vielä kuusikymppisenä, ja sama orkesteri on ollut koko ajan ilman taukovuosia pystyssä, hersyttää nokkamies kosketinsoittaja Esa Kiesi.

Kirsti Lajunen

Lavatansseihin sopivat perinteisesti kaikenikäiset tanssijat ja melkoinen kirjo erilaisia tanssityylejä.
Lavatansseihin sopivat perinteisesti kaikenikäiset tanssijat ja melkoinen kirjo erilaisia tanssityylejä.

Keikoille saa olla matkaa 250 kilometriä

Väliaikainen elää viihdyttäjän urallaan kolmatta vaihetta.

Ensin oltiin harrastelijoita, sitten ammattilaisia ja nykyisin on palattu jälleen harrastelijoiksi.

Ammattitaidosta ei ole tingitty koko aikana, ja suosiokin on entisellään, mutta eron voi lukea keikkakalenterista ja ajetuista kilometreistä.

Tänä päivänä keikkapaikka saa olla korkeintaan 250 kilometrin päässä kotoa Savitaipaleelta. Osa soittajista asuu Kouvolan suunnalla.

Kiesi haarukoi, että lavat ja talvitanssipaikat sopivat alueelle, jonka rajoina ovat Helsinki, Jyväskylä ja Pohjois-Karjala.

— Ammattilaisina teimme 150 keikkaa vuodessa ja ajoimme 1 000 kilometriä viikossa.

— Enää ei jaksa istua autossa niin pitkiä matkoja. Keikkoja on 50— 60 vuodessa ja keskimäärin yksi viikossa.

Talvella on hiljaisempaa, sillä entiset tanssiravintolat ovat viime vuosien aikana sulkeneet ovensa. Myös pari tuttua kesälavaa on kiikunkaakun.

Tämän takia kisa esiintymispaikoista on koventunut. Jos lavalla ollaan ensi kertaa, Esa Kiesin mukaan on hyvä merkki, jos heti lyödään kättä päälle myös seuraavasta keikasta.

Kirsti Lajunen

Iitiän parketilla on sekä tilaa että sopivasti liukkautta.
Iitiän parketilla on sekä tilaa että sopivasti liukkautta.

Kaikenikäisiä ihmisiä ja kaikilla on hauskaa

Tanssikulttuuri on yhtyeen solistin Petri Ryynäsen mielestä Suomessa aivan poikkeuksellinen.

Lavatanssien perinne ja tunnelma ovat koko yhtyeen mielestä vaalimisen arvoisia. Meillä on tangot, valssit, humpat ja jenkat.

Viime vuosina kirjoa ovat lisänneet kädenalitanssit.

— Parhaimmillaan lavatansseissa on kaikenikäisiä ihmisiä, ja kaikilla on hauskaa ja kaikille on tilaa, sanoo Ryynänen.

Kirsti Lajunen

Seppo Liiri ja Kaarina Kesti käyvät kesällä lavatansseissa noin joka toinen viikonloppu.
Seppo Liiri ja Kaarina Kesti käyvät kesällä lavatansseissa noin joka toinen viikonloppu.

"Tunnin ajomatka tanssilavalle ei ole edes pitkä"

Pariskunta Seppo Liiri ja Kaarina Kesti Haminasta tanssivat tänä kesänä jo kolmatta kertaa Väliaikaisen tahdissa.

Tunnin ajomatka kotoa Iitiän lavalle ei ole innokkaiden tanssijoiden mielestä edes pitkä.

— Lähdimme tanssimaan ensisijaisesti yhtyeen takia ja aurinkoisen sään houkuttamina. Lavat kutsuvat parin viikoin välein, ja kaukaisin kohde taitaa olla Mäntsälä, kun yöksi ajetaan kotiin.

Liiri ja Kesti kertovat tanssivansa vaihtoaskelilla tuttuun ja totuttuun tapaan. Iitiän luistava parketti saa erityiskiitokset.

Kaikki tanssimusiikkia myöten on kuin aina ennenkin. Melkein. Pariskunta kummastelee vain, missä ovat lavoilta on oma ikäluokka, noin 55— 75-vuotiaat.

Kirsti Lajunen

Janne Orava tauolla takahuoneessa, joka on tapetoitu huvi-ilmoituksilla. Niitä mahtuu melkoisesti 70-vuotiaan lavan menneisyyteen.
Janne Orava tauolla takahuoneessa, joka on tapetoitu huvi-ilmoituksilla. Niitä mahtuu melkoisesti 70-vuotiaan lavan menneisyyteen.

"Orkesteri on kuin perhe"

Tauolla orkesteri vetäytyy takahuoneeseen, jonka seinät ja katto on tapetoitu huvi-ilmoituksin Arja Korisevasta Janne Tulkkiin ja Saija Tuupaseen.

Lavan 70-vuotisessa historiassa viihdyttäjien kuvagalleriaa on saattanut kertyä useampi kerros.

Siinä puhutaan, mikä hitsaa orkesterin yhteen ja saa jaksamaan tanssi-illasta toiseen.

— Olemme kaikki viisi keskenämme kuin perhe— hyvässä ja pahassa. Useimmiten menee hyvin, mitä nyt joskus saattaa ohimenevästi vähän kenkuttaa tai kyllästyttää, summaa kitaristi Janne Orava.

Samaa mieltä ovat myös basisti Ari Aapro ja rumpali Esa Aapro, veljekset.

Oravan mielestä läheisille kuuluu kiitos siitä, että nämä ovat palauttaneet aina maan pinnalle suosion syleilystä.

Petri Ryynänen ajattelee soittavansa lavoilla rakkaudesta lajia kohtaan. Kyse on ennen kaikkea palveluammatista, jossa antaa toisille mahdollisuuden tanssia.

Aivan samaa työtä ovat tehneet lukuisat vanhat mestarit.

Suvituuli, kun oksissa soittaa, kajauttaa Ryynänen bassollaan, ja hetkessä väki lehahtaa reunuspenkeiltä tanssin pyörteisiin.

Porukan nestori Esa Kiesi jaksaa jatkaa kerrasta toiseen, kun yleisö katsoo kappaleen päätyttyä parketilta silmiin ja taputtaa.

Se synnyttää tanssijoiden ja soittajien välille illan mittaan sellaisen sanattoman vuoropuhelun, joka kiihtyy kiihtymistään aina illan loppuun. Kukaties pyydetään vielä encoret.

— Itse koen niin, että ihmiset katsovat kunnioituksella.

Kirsti Lajunen

Iitiän lavan isäntä Taisto Lensu Lappeenrannan Urheilumiehistä myhäilee, että lava houkuttelee melko mukavasti tanssijoita aika laajalta alueelta. Lensu on talkoillut lavan hyväksi 23 vuotta ja myöntää, ettei tietäisi mitä tekisi, jos kesäisiä tanssi-iltoja ei olisikaan.
Iitiän lavan isäntä Taisto Lensu Lappeenrannan Urheilumiehistä myhäilee, että lava houkuttelee melko mukavasti tanssijoita aika laajalta alueelta. Lensu on talkoillut lavan hyväksi 23 vuotta ja myöntää, ettei tietäisi mitä tekisi, jos kesäisiä tanssi-iltoja ei olisikaan.

Uusimmat uutiset

Kommentoidut