Esitys Kaukopään koulun suojelumerkinnän poistamisesta järkytti kaupunginosayhdistystä—Seminaariin tieto tuli täytenä yllätyksenä

Hannu Ojala

Kaukopään koulukiinteistön naapuritalon omistava Atte Kosonen toi korostetusti esille rahoituksen selvittämistä jo ideoinnin alkuvaiheessa.
Kaukopään koulukiinteistön naapuritalon omistava Atte Kosonen toi korostetusti esille rahoituksen selvittämistä jo ideoinnin alkuvaiheessa.

Kaukopään koulurakennuksen tulevaisuutta pohtinut seminaaria loi uskoa tulevaisuuteen.

Kaupunginosayhdistyksen puheenjohtaja Seppo Skyttä kuvaili seminaarin jälkitunnelmaa omalta osaltaan odottavaksi.

— Tilaisuus antoi uskoa ja pientä toivoa, jos seminaarissa puhuneet ihmiset puhuivat tosissaan eivätkä vain puhumisen ilosta.

Seminaarissa riitti myös hämmästeltävää. Imatran kaupunginhallitukselle maanantaina esiteltävässä YH-Rakennuttajan tiedoksiannossa esitetään suojelumerkinnän poistamista rakennukselta.

— Tämä ei ole yhdistyksestä lähtenyt esitys, Seppo Skyttä korostaa.

Suojelumerkintä edellyttää rakennuksen arkkitehtuurin ominaispiirteiden säilyttämistä peruskorjausten yhteydessä. Se vaikeuttaa myös purkuluvan saamista.

Raha-asioihin ei haluttu puuttua

Lauantaina iltapäiväseminaarin aikana esiteltiin erilaisia mahdollisuuksia toiminnoista, joita koulurakennukseen voidaan sijoittaa, kun perusopetus tiloissa lakkaa keväällä 2019.

Tilaisuudessa puhumista suitsittiin vain rahoituksesta.

Aiheen nosti esille naapurikiinteistön eli entisen terveystalon omistava Atte Kosonen. Hän korosti rahoituksen ensisijaisuutta, kun tiloille mietitään uutta toimintaa.

Kososen arvio oli, että kovien ylläpitokulujen lisäksi kiinteistöön on tietoisesti päästetty syntymään mittava korjausvelka.

Seminaariväen pessimistinen ja optimistinen näkemys yhtyivät siinä, että tiloja ei saa jättää tyhjilleen. Koulusta kylän maamerkkinä ei saa tulla kuolleen autiokaupungin maamerkkiä.

— Esimerkkinä tästä on Vuoksenniskan koulun rikkikivitetyt ikkunat, Kosonen huomautti.

Kaukopään koululla järjestettyyn seminaariin osallistui noin 60 henkilöä, joiden keski-ikä oli arviolta samalla kymmenluvulla.