Arkistosta: Lentokonehylky kertoo tarinaa

Anu Pakarinen

Uutisvuoksi julkaisi 27.6. 2015 viikonvaihdesivuillaan hylkytutkija Jouni Särkiojan haastattelun. Särkioja etsii tiiminsä kanssa sotienaikaisia, maahan pudonneita lentokoneita ympäri Etelä-Karjalaa. Toimittaja Anssi Kemppinen oli mukana yhdellä maastokäynnillä.

25.5.1943 Imatra. Saksalainen Heinkel He 111 lentää kello 22.50 matalalla Immalanjärven päällä.

Pommituskone on matkalla tuhoamaan Muurmanskin rataa. Kapteeni Veikko Karu nousee Immolasta Brewster-hävittäjällä ja huomaa pimeän sekä tunnuksettoman koneen. Karu ei ole saanut Heinkelistä tunnustetietoa ja ampuu erehdyksessä oman puolen koneen alas.

Heinkel putoaa Ruokolahdelle Puntalaan. Pommikoneen mekaanikko jaksaa kävellä Heinän asemalle pyytämään apua. Putoamisessa kuolee lopulta viisi ja kaksi loukkaantuu.

18.6.2015 Ruokolahti, Puntalan metsä. Ilma kuhisee hyttysiä, kuusien alla on muurahaisten polku ja pari vääntynyttä metallikappaletta.

Anu Pakarinen

— Nämä voisivat olla jostain koneen rungosta. Vielä tänä kesänä löysin tästä ympäristöstä metallinpaljastimen avulla muun muassa vyön solkia, sanoo imatralainen Jouni Särkioja.

Särkioja kertoo, että Heinkel otti pudotessaan todennäköisesti ensin kimmokkeen ja rysähti sitten juuri tähän. Putoamissuunta näkyy metsässä syvänä vanana.

— Koneessa on ollut paljon voimakasta räjähdysainetta, koska maassa ei vielä yli 70 vuoden jälkeenkään kasva aluskasvillisuutta. Vain puita.

Pommikoneen metallisälää löytyy kymmenien metrien säteeltä maan sisästä. Karike ja sammal ovat peittäneet kappaleet. Koneen rungon sotilaat veivät aikaa sitten pois.

Särkiojan erikoisharrastus on paikantaa talvi- ja jatkosodan aikana pudonneiden lentokoneiden hylkypaikkoja Etelä-Karjalassa.

— Hylkyjä on paikannettu ennenkin. Pari vuotta sitten panin etsinnän toden teolla uudestaan pystyyn. Meillä on pieni ryhmä, jossa esimerkiksi yksi käy kylillä kysymässä vinkkejä vanhoilta asukkailta.

Maakunnasta on kartoitettu yli 20 hylkypaikkaa.

— Kuivalla maalla ei ole enää näkyvissä koneen runkoja. Viimeisimpiä oli vielä 1960—70-luvulla Teppanalan mäellä, mutta romunkerääjä vei sen kyläläisten vinkistä pois.

Etsijäryhmä on selvittänyt vanhasta valokuvasta, että Teppanalan koneen potkurinlavat jäivät maanomistajalle.

Lavat saattavat tosin olla jo veteraanimuseossa. Pudonneiden koneiden osia on edelleen lähitalojen nurkissa, sillä sodan jälkeen oli pulaa kaikesta ja ihmiset veivät hylyistä metallia sekä tavaraa käyttöönsä.

— Toivottavasti saisimme tietoja näistä koneen osista. Eikä ihmisten pidä pelätä, että ottaisimme osat itsellemme. Haluamme vain dokumentoida ne ja pyytää niitä lainaksi johonkin näyttelyyn, vakuuttaa Särkioja.

Maastossa olevat koneet ja osat ovat käytännössä valtion omaisuutta.

18.6.2015 Imatran Jäppilänniemen metsä, lähelle Hytsuota.

Särkioja harvavoi maastoa metallinpaljastimella, joka pian piippaa lupaavasti. Pienen kaivamisen jälkeen kuntasta löytyy 13 millinen konekiväärihylsy. Vuonna 1944 tänne putosi Immolassa tukikohtaa pitäneen saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn hävittäjä.

— Tämä on sellainen kuivan maan paikka, jossa on näkyvissä eniten hylkytavaraa. Kymmenen kertaa olen täällä käynyt ja aina löytyy joitain pieniä metallinpalasia.

Focke-wulf hajosi maahansyöksyssä pirstaleiksi ja palasia löytyy 200 metrin päästäkin.

— Viime kesänä löysin koneen ohjaussauvan tuolta 70 metrin päästä. Joku kysyi kerran minulta, että mitä sinä noita metallirojuja etsit. Minua kiinnostaakin historiat ja tarinat, mitkä näihin koneenhylkyihin liittyy.

Juuri se ajaakin miestä lukemaan sotapäiväkirjoja, patteriston päivämerkintöjä, vanhoja lehtijuttuja, selaamaan 1930-luvun karttoja ja tutkimaan ihmisten historiavihjeitä.

Vanhojen ja uusien hylkypaikkojen etsintä on melkoista palapeliä, jossa etsijällä pitää olla lehmänhermot.

Jäppilänniemen hävittäjähylyn löysivät lähitalon teini-ikäiset pojat, jotka kävivät putoamispaikalla usein. Muutama kuukausi putoamisesta toinen pojista rikkoi jäätä lähisuolta, kun veden alta näkyi hattu. Poika kiskaisi hatun ja sen alta paljastui pääkallo.

— Poika huusi pelästyneenä kaverille ja he juoksivat lähitaloon ilmoittamaan. Sotilaspoliisi kävi seuraavana päivänä hautaamassa suossa olleen lentäjän kuivalle maalle.

Vuonna 1957 marjastaja löysi haudan ja lentäjä siirrettiin Rauhan hautausmaalle, josta pari vuotta myöhemmin Helsinkiin Honkanummelle saksalaisten sotilaiden hautapaikalle.

— Olisimme kiinnostuneita siitä, kuka tämä marjastaja oli. Toivottavasti saisimme joskus lentäjän nimenkin hautaristiin Honkanummelle.

Viime kesänä Särkioja löysi toisen pojista, jotka lentäjän löysivät. Hän jaksoi vielä yli 90-vuotiaana tulla hylkypaikalle kertomaan tapauksesta.

— Nyt alkavat olla viimeiset ajat, jolloin silminnäkijöiltä voi kysyä tietoja. Toki tieto pudonneesta koneesta on usein siirtynyt myös seuraavalla sukupolvelle, mutta moni ei muista putoamispaikkaa enää tarkkaan.

Etsijät kaipaisivat kipeästi kaikkia vihjeitä. Vaikkapa focke-wulfin ohjaamon kuomusta, jonka tarinan mukaan joku löysi aikoinaan suolta.

Särkiojan ja kumppanien tavoite olisi tehdä hylkypaikoille tiedotetaulut ja kirjoittaa koneista kirja. Hänen unelmansa olisi löytää lähes ehjä hylkykone.

— Niitä voi olla enää järvien ja lampien pohjalla tai suossa. Suossa metalliesineet säilyvät aivan toisella tavalla kuin metsissä. Meillä on nytkin noin tusina konevihjettä, joita tarkistetaan.

Yksi niistä on muuten lähellä Imatran keskustaa.

Anssi Kemppinen

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet