Kolumni: Oravanpyörässä ollaan

kai skyttä

Kolumni: Oravanpyörässä ollaan

Katson kelloa. Työpäiväni olisi pitänyt päättyä jo vartti sitten. Seison yhä Joutsenossa iltapäiväkerhon pihalla 8-vuotiaan lapsen kanssa ja odotan hänen noutoaan. Oravanpyöräni on valmis. Soitan Ruokolahdelle iltapäiväkerhoon ja anelen, jotta oma 8-vuotiaani voi lähteä itsenäisesti kotiin. Matka on lyhyt, eikä autoteiden ylityksiä. En ehdi noutamaan lastani ajoissa.

Koska ensin pitää noutaa päiväkodista eskarilainen. Myöhästyneenä 20 minuuttia, näen 6-vuotiaan poikani, joka ajattelee kokeneensa suurta vääryyttä. Hoitotäti ei ole tyytyväinen, hänen työpäivänsä on venynyt.

Perheiden lapsia hoidetaan eri paikoissa, eikä logistiikka hoitopaikkojen, työpaikkojen ja kodin välillä ole järkevää. Lasten päivähoidolla on laadullisesti, mutta myös kustannuksiltaan merkittävä rooli.

Seuraavaksi perhepäivähoitajalle hakemaan 3-vuotiastani, yliajalla jo puolituntia. Neiti on tuskastunut ja hoitajaa ei naurata. Vihdoin, monien pahoitteluiden ja tunnin jälkeen, kaikki lapset ovat matkassani.

Tästä on 13 vuotta, mutta yhä on samat ongelmat. Perheiden lapsia hoidetaan eri paikoissa, eikä logistiikka hoitopaikkojen, työpaikkojen ja kodin välillä ole järkevää.

Johtamani SDP:n lapsiperheköyhyystyöryhmä kysyi kansalaisilta lapsiperheiden palveluista ja toimeentulosta. Tuhannen vastaajan arjessa selviytymisen huolia olivat: korkeat asumiskustannukset, päivähoitomaksut, epäsäännöllinen työ, pienipalkkaisuus, 0-tuntisopimukset ja työttömyys.

Lapsiperheiden palveluiden kehittäminen on vaativaa. Lasten päivähoidolla on laadullisesti, mutta myös kustannuksiltaan merkittävä rooli. Pätkätöitä tekevien lapset ovat oikeutettuja useilla paikkakunnilla vain neljän tunnin hoitopäivään. Hoitotarpeen kasvu voi edellyttää siirtoa toiseen ja lapselle uuteen hoitopaikkaan. Kodin ja työn yhteensovittamisen tulisi olla helppoa ja tuettua.

Huomaan edelleen painivan samojen asioiden kanssa, kuin omien lasteni pikkulapsiaikaan. Suomessa on tavoite vähentää yksityisautoilua. Tavoite ei voi toteutua, kun työpaikka, koti, päivähoito ja harrastukset ovat kaukana toisistaan.

Palaan muistoihin ja mietin, millaisten työpaineiden vuoksi iltapäiväkerhossani ollut lapsi haettiin usein myöhässä? Ei sitä kiusaksi tehty. Millainen oli heidän oravanpyöränsä?

Suna Kymäläinen

Kirjoittaja on ruokolahtelainen kansanedustaja (sd.).

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.