Halutulle on merkki päällä

Imatra on kaupunkina saamassa seitsemännen johtajan.Paikka tulee lähiviikkoina julkiseen hakuun, ja uusi kaupunginjohtaja valittaneen helmikuun valtuustossa.

Arkisto

Huhtikuun 14. vuonna 1994 Uutisvuoksessa julkistettiin Imatran tuleva kaupunginjohtaja. Valintaprosessi oli alkanut tammikuussa ja siihen sisältyi kaksi hakukierrosta.
Huhtikuun 14. vuonna 1994 Uutisvuoksessa julkistettiin Imatran tuleva kaupunginjohtaja. Valintaprosessi oli alkanut tammikuussa ja siihen sisältyi kaksi hakukierrosta.

Ilmoitus avoimeksi tulevasta Imatran kaupunginjohtajan virasta on luettavissa muutaman viikon kuluttua.

Ehdokkaat arvioi kaupungihallituksen puheenjohtajistosta koostuva haastatteluryhmä. Sen tukena on ulkopuolinen konsultti, joka antaa oman arvionsa hakijoista.

Ulospäin kaupunginjohtajan haku näyttää jotakuinkin tuolta, mutta keskeisimmän viranhaltijan valinta on paljon monimuotoisempi prosessi.

Kaupunginjohtajaksi ei Imatralla ole tultu eikä todennäköisesti tulla niin, että luetaan lehdestä ilmoitus ja kirjoitetaan hakemus.

Julkista hakua edeltävät erilaiset tunnustelut ja poliittisten ryhmien keskinäiset neuvottelut, joiden sisältö pidetään pienen joukon tiedossa.

Prosessissa on epäonnistuttu, jos virkaan tullaan muutaman äänen vaalivoitolla.

Kaupunginjohtajapeli on alkanut jo kauan sitten. Sen yksi vaihe käytiin valtuustoseminaarissa, jossa valtuutetut ottivat kielteisen kannan pormestarimalliin.

Linjaus selvensi kaksi asiaa. Imatralla ei tällä hetkellä ole sellaista politiikassa toimivaa henkilöä, jolla olisi edellytyksiä tulla valituksi pormestariksi. Toisekseen valtuutetut joutuivat viimeistään tuolloin selkiyttämään näkemystään siitä, mitä vahvuuksia he tulevalta kaupunginjohtajalta odottavat.

Kuntien pelikenttä muuttuu ratkaisevasti, kun uudet väliportaan hallinnon maakunnat aloittavat toimintansa vuonna 2019.

Tämä ei tarkoita vain kuntien tehtäväkentän kaventumista. Kun maakunnissa ryhdytään hoitamaan osin valtion piirihallinnon tehtäviä, myös kuntien lobbaus valtion keskushallintoon tapahtuu uudella reitityksellä.

Kunnissa puhutaan nyt elinvoimaisuudesta huolehtimisesta. Mitä se käytännössä tarkoittaa Imatralla?

Tähän kysymykseen varmasti halutaan johtajaksi halukkailta hyviä vastauksia.

Tähän mennessä kaikki Imatran ykkösvirkamiehet ovat olleet pitkän virkauran tehneitä ja poliittiselta taustaltaan sosiaalidemokraatteja.

Imatran kauppalasta kaupungiksi vienyt Toivo Mansner oli politiikassa mukana myös kansanedustajana, Kalervo Aattelalla oli kokemusta järjestötyöstä SDP:n puoluetoimikunnasta ja Pertti Lintusella valtiovarainministeri Erkki Liikasen poliittisena sihteerinä. Jarkko Paronen oli Mauno Koiviston valitsijamiehenä presidentinvaalissa 1982.

Aaro Mäkelän ja Tauno Moilasen henkilöhistoriassa poliittinen profiili on ollut matalampi.

Alkaneella kierroksella on tehty selväksi, että poliittisella sidonnaisuudella ei olisi merkitystä.

Hakijoille ei kuitenkaan ole haitaksi, jossa heillä on kännyköissään jo valmiiksi tallennettuina valtakunnan keskeisten päätöksentekijöiden suoria numeroita ja pelkästään etunimen takana.

Pienelle kaupungille on ollut erityisen tärkeää, että asioita voidaan edistää Helsingissä myös keittiön kautta.

Kalervo Aattelan valinta oli aikoinaan poikkeuksellinen, koska hänellä ei ollut aiempaa suhdetta Imatraan ja imatralaisiin.

Mansner napattiin Lauritsalan kauppalanjohtajan paikalta, Mäkelä oli Imatran kauppalansihteeri, joka pyörähti välillä johtamaan Lieksaa. Jarkko Paronen oli toiminut 70-luvulla pormestarin virassa Imatralla ja Tauno Moilanen oli pitkäaikainen kaupungininsinööri ja teknisen toimen toimialajohtaja, mutta tuli valituksi virkaan Karkkilan kaupungin muutosjohtajan paikalta.

Pertti Lintusen kytkös liittyy 80-luvun alkupuolelle, kun hän oli tekemässä selvitystä Etelä-Karjalan ydinalueyhteistyöstä.

säännönmukaisuutta on siinäkin, että kukaan ei ole tähän mennessä tullut valituksi tehtävään suoraan toisesta Imatran kaupungin virasta.

Kuntien ikuinen ongelma on saada hyviä hakijoita. Myös Imatra on muiden kuntien tavoin etsinyt ja kannustanut potentiaalisia ihmisiä hakijoiksi.

Tyyppiesimerkki on valintatilanne vuonna 1994, jolloin virka jouduttiin laittamaan auki kahdesti. Tuolloin muodollisesti syyksi ilmoitettiin se, että samanaikaisesti johtajia haettiin moniin muihinkin kuntiin, ja tämä olisi karsinut hakijoita.

Asiallisesti toinen kierros tarkoitti vahvoina ehdokkaina pidettyjen ja haastatteluihin edenneiden Pekka Ruotsalaisen ja Tauno Moilasen sivuuttamista, Moilanen tuli kuitenkin valituksi kahta vuotta myöhemmin.

Julkisuuteen välittyi kuva, että valituksi tullut Paronen olisi päättänyt hakea virkaa toisella kierroksella itsenäisen harkinnan tuloksena.

Kertomatta jäi se, että Heinolassa häntä kävi pyytämässä vahva delegaatio. Samanlaista pohjustusta tehtiin myös ennen Aattelan valintaa. Vain Aaro Mäkelän valinnasta käytiin sisäisiä keskusteluja aivan loppumetreille.

Hannu Ojala

Luetuimmat