Reija-Liisa Lautalan liki 70-vuotias putkiradio kunnostettiin ja nyt se soi kuin lapsuudessa – Vanhoja radioita virtaa kunnostettavaksi eri puolilta Suomea, koska moni tuskastuu kehnoihin nykylaitteisiin

Lappeenrannan Pulttikanavan tv- ja radioasentajat tietävät, miksi uudet laitteet eivät kestä käyttöä. Mummolan aikaisia vekottimia voi kunnostaa lähes loputtomiin, mutta alan osaajista saattaa olla kohta pula.

Anu Kiljunen

Reija-Liisa Lautalan rintamamiestalosta löytyy paljon hänen vanhempiensa tavaroita, kuten vuoden 1966 matkaradio sekä vanha sohva ja ruokapöytä.
Reija-Liisa Lautalan rintamamiestalosta löytyy paljon hänen vanhempiensa tavaroita, kuten vuoden 1966 matkaradio sekä vanha sohva ja ruokapöytä.

Kun Reija-Liisa Lautala oli pieni, hänen kodissaan soi radio aamusta iltaan. Elettiin 1960-lukua, jolloin uutisia ja tanssimusiikkia kuunneltiin pääosin radion kautta.

Lautalan vanhemmat olivat ostaneet jykevän, Philips-merkkisen putkiradion 1950-luvun alussa. Kun oma koti valmistui Kouvolaan hieman myöhemmin, radio otti paikkansa olohuoneen nurkasta.

Nyt vanha putkiradio elelee Taipalsaarella, Lautalan ja hänen miehensä rintamamiestalossa. Isokokoinen radio vie paljon tilaa hyllyltä.

Se soi kuin entisinä aikoina, koska se kunnostettiin viime joulukuussa Lappeenrannassa. Kunnostus oli ollut Lautalan haaveissa jo pitkään.

– Sain joululahjaksi toimivan radion, ja hyvin kuuluu. Siinä on pehmeä ääni, ei sellainen kaikuva ja kova kuten nykyajan radioissa.

Sukulaisetkin tulivat ihastelemaan

Philipsin putkiradio säilytti paikkansa lapsuudenkodin olohuoneessa vielä pitkään, vaikka moderni saksalainen matkaradio hankittiin jo vuonna 1966.

Vähitellen putkiradion kuuntelu väheni. Toisinaan sitä kävivät kaverit ja sukulaiset ihmettelemässä.

– Testailtiin, toimiiko se vaiko ei. Se oli vähän sellaista tunnelmointia.

Esa Lautala

Philips-merkkinen putkiradion paikka oli olohuoneen nurkassa Reija-Liisa Lautalan lapsuudenkodissa ja myös hänen nykyisessä kodissaan.
Philips-merkkinen putkiradion paikka oli olohuoneen nurkassa Reija-Liisa Lautalan lapsuudenkodissa ja myös hänen nykyisessä kodissaan.

Ei kaikissa perheissä ollut yhtä vaikuttavan näköistä putkiradiota. Monet perheet olivat heittäneet vanhat radionsa pois uusien tieltä.

– Meidän radio on säilynyt iät ja ajat, ja välillä se oli varastossakin. Kun ostimme rintamamiestalon Taipalsaarelta vuonna 2007, laitoin radion taas esille. Se vain jotenkin kuuluu tämän ikäiseen taloon.

Lautala aikoo vielä kunnostuttaa vanhempiensa matkaradion. Häneltä löytyy myös todella vanha magnetofoni, joka toimii edelleen.

– Magnetofonilla äänitimme aikoinaan musiikkia radiosta. Olen myös itse laulanut siihen lapsena. Kaikki nauhat ovat tallella.

Esa Lautala

Seuraavana kunnostukseen on menossa saksalainen matkaradio vuodelta 1966. Sekin on peräisin Reija-Liisa Lautalan lapsuudenkodista.
Seuraavana kunnostukseen on menossa saksalainen matkaradio vuodelta 1966. Sekin on peräisin Reija-Liisa Lautalan lapsuudenkodista.

Anu Kiljunen

Lautalan lapsuudenkodin esineet ovat tullee tutuiksi myös Viiru-kissalle.
Lautalan lapsuudenkodin esineet ovat tullee tutuiksi myös Viiru-kissalle.

Myös nuoret innostuneet

Lautalan iso putkiradio laitettiin kuntoon Pulttikanava-elektroniikkaliikkeessä Lappeenrannan Harapaisissa. Lautalan radion kunnostus ei ole ainoaa laatuaan – päinvastoin.

Tv- ja radioasentaja Mika Timperin mukaan 1930–80-lukujen radioita ja muuta tuon ajan elektroniikkaa tuodaan yhä enemmän kunnostettavaksi. Myös nuoret ovat löytäneet vanhan elektroniikan.

– Aiemmin putkiradioita ja vinyylilevysoittimia harrastivat lähinnä vanhemmat ihmiset. Nykyään nuorempi väki on ymmärtänyt, että vanhaa perinnettä pitää kunnioittaa. Innostus on tullut takaisin.

Timperi ja hänen asentajakollegansa Mikko Kiljunen aloittivat Pulttikanavan elektroniikkahuollon vuonna 2018. Kuukausien kuluessa heille alkoi tulla yhä enemmän kyselyitä ympäri Suomea, voisiko mummolan aikaisia radioita ja muita äänentoistolaitteita laittaa kuntoon.

– Totta kai voi kunnostaa! Ihan samaan kuntoon ne saadaan. Ei myö luovuteta niitä asiakkaalle, ennen kuin ne on käyty läpi ja vähintään viikko kuunneltu niitä aamusta iltaan, Timperi painottaa.

Nykyään asiakkaita on eri puolilta Suomea, Lappia myöten. Pulttikanavan kaltaisia huoltoliikkeitä löytyy enää muutama kourallinen koko Suomessa.

Kai Skyttä

Tv- ja radioasentaja Mika Timperin mukaan myös nuorempi väki on innostunut viime vuosina vanhoista radioista.
Tv- ja radioasentaja Mika Timperin mukaan myös nuorempi väki on innostunut viime vuosina vanhoista radioista.

Miksi uusia on vaikea huoltaa?

Yli 25 vuotta sähkölaitteita kunnostanut Timperi intoutuu selittämään, kuinka esimerkiksi 1930- ja 1960-lukujen radioita voidaan huoltaa "maailman tappiin asti".

Huoltamisen mahdollistavat radioiden yksinkertaiset mutta kestävät peruskomponentit, joita löytyy edelleen sieltä täältä, kuten Pietarista.

Sen sijaan 2000-luvulla valmistettujen äänentoistolaitteiden korjaaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta.

Uudemmissa laitteissa käytetään ainoastaan mikroprosessoritekniikkaa. Varaosat ovat kiven alla, koska valmistajan varaosavastuu on enää viisi vuotta.

– Kaiken lisäksi laitteiden laatu on mennyt aiempaa huonommaksi, kun suunnittelusta ja osien laadusta tingitään kustannussyistä, Timperi harmittelee.

Rikkimenneitä laitteita päätyykin paljon jätekasoiksi esimerkiksi Giganttien pihoille.

– Se on ihan järkyttävää. EU:kin haluaisi, että elektroniikkajätteen määrän pitäisi vähentyä, mutta se vain kasvaa. Laitteista tehdään nykyään kertakäyttöisiä.

Kai Skyttä

Vuosikymmeniä vanhojen radioiden kunnostaminen on aitoa käsityötä. Mika Timperin arvion mukaan uuden koneiston rakentaminen vanhan rungon sisään vie keskimäärin yhden työpäivän.
Vuosikymmeniä vanhojen radioiden kunnostaminen on aitoa käsityötä. Mika Timperin arvion mukaan uuden koneiston rakentaminen vanhan rungon sisään vie keskimäärin yhden työpäivän.

Alan konkarit katomassa

Timperin kollegaa Mikko Kiljusta kiukuttaa, kun hän seuraa asiakkaiden tuskailua huonolaatuisen ja vaikeasti korjattavan elektroniikan kanssa.

– Joskus tulee vastaan ihmisiä, jotka ovat ostaneet kymmenkunta radiota kaupasta eikä yksikään toimi mökillä tai veneessä. Olemme myyneet heille 60-luvun saksalaisen matkaradion, ja se on kuulunut niin kuin pitää. Nykyajan vehkeet ovat kuin margariinirasioihin tehtyjä.

Kai Skyttä

Lähes 100-vuotiaatkin putkiradiot saadaan todennäköisesti toimimaan entisenlaisesti, kunhan vain löytyy sopivat varaosat.
Lähes 100-vuotiaatkin putkiradiot saadaan todennäköisesti toimimaan entisenlaisesti, kunhan vain löytyy sopivat varaosat.

Kiljunen harmittelee myös sitä, että vanhojen laitteiden kunnostajat eläköityvät kovaa vauhtia eikä uusia ammattilaisia tule tilalle. Esimerkiksi ammattikouluissa ei enää opeteta vanhojen laitteiden kunnostamista vaan lähinnä tietokoneiden käsittelyä.

– Peruselektroniikan laajaa koulutusta ei enää oikein saa mistään, vaan täytyy itse opiskella. Me ollaan molemmat pennusta asti oltu tinakolvi kädessä, Kiljunen toteaa ja nyökäyttää päätään Timperin suuntaan.

Timperiä hymyilyttää. Hän pyörittelee vanhan jenkkiautoradion nuppeja.

– Elämäntapahan tämä on. Ei täältä Pulttikanavasta oikein osaa olla pois. Aamulla oikein odottaa, että pääsee tänne, Timperi naurahtaa.

Kai Skyttä

Mika Timperi on työskennellyt elektroniikan parissa yli 25 vuotta. "Elämäntapahan tämä on."
Mika Timperi on työskennellyt elektroniikan parissa yli 25 vuotta. "Elämäntapahan tämä on."

Juhlaradio vie lapsuuteen

Kiljusen ja Timperin viesti on selvä:

Kestävän elektroniikan tulevaisuus on tiedostavien kuluttajien ja myös viranomaisten käsissä. Mitä enemmän vaadimme hyvälaatuisia ja korjattavissa olevia laitteita, sitä todennäköisemmin yritykset niitä valmistavat.

Sen lisäksi, että elektroniikkajätteen määrä vähenisi, myös Kiljusen ja Timperin kaltaisilla kädentaitajilla riittäisi töitä.

Vanhat laitteet – kuten vanhat esineet ylipäätään – kantavat mukanaan myös paljon muistoja.

Taipalsaarelaisen Reija-Liisa Lautalan kodissa Philipsin putkiradio on samalla paikalla kuin lapsuudenkodissa eli olohuoneen nurkassa. Vanhaa putkiradiota ei kuunnella joka päivä, vaan se on tarkoitettu juhlakäyttöön.

– Kyllä radiolla on tunnearvoa. Se on ollut esillä lähes koko ikäni, ja varmaan se tulee olemaan vielä pitkään. Ei se tästä mihinkään häviä.

Anu Kiljunen

Vanhalla putkiradiolla on paljon tunnearvoa Reija-Liisa Lautalalle. Sitä kuunnellaan vain erityisinä päivinä.
Vanhalla putkiradiolla on paljon tunnearvoa Reija-Liisa Lautalalle. Sitä kuunnellaan vain erityisinä päivinä.

Uusimmat uutiset