Paajalan metsä sai puolustajan Mansikkalan koulun nuorista — ”Metsä on meidän oppikirjamme”

Anu Pakarinen

Mansikkalan koulun oppilaskunta vastustaa metsän kaatamista. Kuvassa Jesse Vanhatalo, Julia Myöhänen, Nea Kero, Oona Kokko, Jimi Savolainen sekä Veeti Horttanainen.
Mansikkalan koulun oppilaskunta vastustaa metsän kaatamista. Kuvassa Jesse Vanhatalo, Julia Myöhänen, Nea Kero, Oona Kokko, Jimi Savolainen sekä Veeti Horttanainen.

Paajalan virkistysalueen kaavamuutos herättää Imatralla vastustusta.

Imatran kaupunki aikoo osoittaa rakentamattoman ja osittain huomionarvoiseksi luokitellun metsän asuinkäyttöön.

Kaupungin näkökulmasta kyse on kaupunkirakenteen tiivistämisestä ja uusien, houkuttelevien omakoti- ja paritalotonttien saamisesta rakentajille.

Suunnitelma pöyristyttää muun muassa Mansikalan yläasteen ja lukion biologian opettajia, jotka hyödyntävät Paajalan metsiä laajasti omassa opetuksessaan.

Aluksi kyse oli käytännön pakosta.

Vanhat oppikirjat piti tuhota, kun Mansikkalan koulu muutti Linnalan kentän parakkeihin pakoon sisäilmaongelmia. Uusia metsäbiologian kirjoja ei ole saatu. Niinpä opetus vietiin metsään, kertovat biologian opettajat Maarit Horttanainen ja Satu Laine.

— Siellä on kaikenlaista tutkittavaa. Paajalan metsä on meidän oppikirjamme.

Loistava paikka opetukseen

Alue sopii heistä opetustarkoitukseen täydellisesti. Se on tarpeeksi lähellä ja ekologisesti monipuolinen. On kuivaa kangasmetsää, ikääntynyttä kuusimetsää, lehtometsää sekä monenlaista vipeltäjää.

— On aivan eri asia mennä oppilaiden kanssa metsään ja havainnoida ja tutkia, mitä siellä on, kuin lukea samat asiat kirjasta. Asiat jäävät paremmin mieleen, opettajat väittävät.

Metsässä on kuunneltu esimerkiksi linnunlaulua, tutkittu kasvillisuutta, karikkeen koostumusta ja maaperän ravinteita sekä etsitty selkärangattomia. Myöhemmin luokassa muistiinpanoista, valokuvista ja muista havainnoista on koostettu raportteja.

Happihyppely tekee hyvää

Metsää puolustaa myös Mansikkalan koulun oppilaskunta. Kahdeksannen luokan oppilaat Jimi Savolainen, Veeti Horttanainen, Jesse Vanhatalo, Julia Myöhänen, Nea Kero ja Oona Kokko kertovat, miksi.

— Metsä on erittäin puhdas. Siellä kasvaa naavaa ja kaiken maailman sammalia ja jäkäliä, Jesse Vanhatalo aloittaa.

Oppilaiden mukaan happihyppely raittiissa ilmassa kaukana koulun hälystä tekee kaikille hyvää. Tunnit ovat mielenkiintoisia ja metsässä möyrittäessä yhteishenkikin paranee.

— Kaikki ovat mutaisia, mikä on hauskaa, Veeti Horttanainen sanoo.

— Siellä leikkivät lähialueen lapsetkin. Olemme törmänneet myös sienestäjiin, kertoo Oona Kokko.

Läheltä ei löydy yhtä monipuolista, korvaavaa metsää. Siksi oppilaskunta esittää kannanotossaan Paajalan virkistysalueen säästämistä.

Uusia tontteja voitaisiin kaavoittaa sen sijaan Vuoksenrannan asuinalueen jatkoksi toiselle puolelle Koulukatua, oppilaat ehdottavat.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.