Lappeenrannan vainajat kasvattavat Imatran krematorion tuhkausmääriä, kun arkkuhautausten määrä vähenee

Imatralla tuhkauksien määrä kasvaa vuosittain noin sadalla.

Anu Kiljunen

Ristikankaan hautausmaalla Lappeenrannassa on sekä uurnapuisto että uurnalehto.
Ristikankaan hautausmaalla Lappeenrannassa on sekä uurnapuisto että uurnalehto.

Tuhkaamalla vainajan on mahdollista saada lisäaikaa hautajaisten järjestämiseen. Keinoa on ehkä myös käytetty, sillä siunaus- ja muistotilaisuudet ovat kuuluneet kevään ajan koronaviruksen takia rajoitusten piiriin. Koolla on saanut kevään aikana olla korkeintaan kymmenen henkeä.

Hallituksen tuoreimmat linjaukset väljentävät rajoituksia kesäkuun alussa.

Ajatus kulkee tuhkausten kohdalla niin, että vainaja siunattaisiin vain lähiomaisten kesken. Siunausta seuraa tuhkaus. Sen jälkeen omaisten päätettävissä on, milloin tuhkauurna haudataan tai vainajan tuhkat ripotellaan muistolehtoon ja järjestetään samaan yhteyteen muistotilaisuus.

Hautaustoimen päällikkö Seija Kuosmanen Lappeenrannan seurakuntayhtymästä sanoo, että takarajana tuhkan säilyttämisessä on yksi vuosi.

– Seuraamme aikarajan toteutumista ja olemme yhteydessä tarvittaessa omaisiin.

Kevään tuhkausmäärissä ei ole ollut mitään poikkeuksellista

Tuhkausten määrä lähimmässä Imatran krematoriossa kasvaa vuosittain noin sadalla. Ylipuutarhuri Ari Ylähollo Imatran seurakunnasta sanoo, että niin kävi viime vuonna ja käynee myös tänä vuonna.

Tuhkausten määrää kasvattavat pääosin lappeenrantalaiset.

Lappeenrantalaisten osuus on noin 40–50 prosenttia kaikista tuhkauksista. Imatralaisista vainajista tuhkataan noin 70 prosenttia. Myös Imatralla tuhkausten määrä on lisääntynyt, ja arkkuhautausten määrä vastaavasti vähentynyt.

Etelä-Karjalan pienemmistä kunnista Parikkalasta Luumäelle asti tulee jonkin verran tuhkauksia. Niiden osuus on kuitenkin selvästi vähempi kuin kaupunkiseurakuntien.

Ylähollon mukaan tämän kevään tuhkausmäärissä ei ole ollut mitään poikkeuksellista. Kuolemia sattuu eniten keväisin ja syksyisin.

Tuhkattavana on noin 20 vainajaa viikossa melko tasaiseen tahtiin ympäri vuoden pois lukien joulunpyhät, jolloin tuhkauksia ei tehdä. Tuhkauksia kertynee tänä vuonna noin 1 100 kappaletta.

– Tänä keväänä uunia on lämmitetty vain kerran kahdessa vuorossa, muuten pärjätään yhdellä arkivuorolla klo 7–15.30. Kapasiteetti riittää. Pystyimme palvelemaan ongelmitta silloinkin, kun Joensuun ja Kotkan krematoriot olivat yhtä aikaa remontissa vuonna 2013.

Monesti sanotaan, että saattoväkeä olisi tullut paikalle enemmänkin, jos se olisi ollut sallittua. Saattajia on tavallisissa oloissa noin 20–30 henkeä. — Hannu Haikonen

Krematorion jono kulkee järjestyksessä

Tuhkaus järjestyy viimeistään kahdessa viikossa sen jälkeen, kun vainajan omaiset ottavat asian puheeksi hautaustoimistossa. Jos tuhkaaminen on mahdollinen vaihtoehto, sitä ei kannata Ari Ylähollon mielestä käydä viivyttämään.

– Silloin saattaa joutua muitten varausten takia odottamaan. Krematorion jono kulkee järjestyksessä, eikä kukaan pääse edelle.

Lappeenrannan, Lappeen, Imatran ja Taipaleen seurakunnista kerrotaan, että valtaosa vainajista siunataan ja haudataan noin 2–3 viikon kuluessa kuolemasta. Joskus harvemmin aika saattaa venyä neljään viikkoon.

Lappeenrannan Ristikankaan kappelissa on vainajia varten myös kaksi pakastepaikkaa. Hautaustoimen päällikkö Seija Kuosmanen huomauttaa, että ne on tarkoitettu sellaisiin tilanteisiin, joissa vainajan läheiset asuvat ulkomailla, ja matkojen järjestäminen Suomeen vaatii aikaa.

– Emme ole lähteneet sille linjalle, että näitä kahta paikkaa käytettäisiin koronaviruksen rajoitusten takia.

Omaiset suhtautuneet fiksusti rajauksiin

Kirkkoherra Hannu Haikonen Lappeenrannan seurakunnasta kertoo, että hautajaisia on järjestetty kevään ajan viivyttelemättä normaaliin tapaan. Samaa sanovat kirkkoherrat Mika Lehtola Lappeen ja Lea Karhinen Taipaleen seurakunnasta sekä II kappalainen Piia Frosti Imatran seurakunnasta.

Haikosen mukaan tällä hetkellä saattaa hieman näkyä sellaista suuntausta, että omaiset pitäisivät hautajaiset mieluummin vasta kesäkuun puolella kuin toukokuun lopulla. Ajallinen ero on saumakohdassa melko vähäinen, eikä se aiheuttane ruuhkaa kappeleitten kylmiöissä.

Omaiset ovat suhtautuneet kirkkoherrojen mielestä fiksusti henkilömäärän rajaamiseen.

– Tottahan se harmittaa. Monesti sanotaan, että saattoväkeä olisi tullut paikalle enemmänkin, jos se olisi ollut sallittua. Saattajia on tavallisissa oloissa noin 20–30 henkeä, joten kutsurajauksiin on jouduttu, huomauttaa Hannu Haikonen.

Kirkkoherra Lea Karhinen lisää, että omaiset ovat suhtautuneet hyvin myös haudalla siunaamiseen arkkuhautauksissa.

– On sanottu, että sehän on vanha perinteinen tapa. Ulkona haudalla siunaamisia jatketaan myös kesäkuussa kauniin hautausmaan keskellä, ja silloinhan sääolotkin ovat paremmat.

Luetuimmat