Konepeikon työntekijät löysivät Imatralla kierrätysromulastin joukkoon heitetyn säteilylähteen – Säteilyturvakeskus kävi hakemassa laitteen jatkotutkimuksiin Helsinkiin

Säteilyvaaraa ei ollut, mutta jos säteilylähde olisi joutunut sulatusprosessiin, koko metallierä olisi saastunut, sanoo tarkastaja Venla Kuhmonen.

STUK

Radioaktiivista cesiumia sisältävän umpilähteen pakkauksessa on selkeä säteilyvaaran merkki. Romun keskeltä sitä ei näkynyt, vaan säteilymittari paljasti lähteen ja hälytti työntekijät.
Radioaktiivista cesiumia sisältävän umpilähteen pakkauksessa on selkeä säteilyvaaran merkki. Romun keskeltä sitä ei näkynyt, vaan säteilymittari paljasti lähteen ja hälytti työntekijät.

Kierrätysromun sekaan heitetty säteilylähde on saatu turvallisesti talteen Imatralla. Romulastin vastaanottaneen Konepeikko Oy:n työntekijät havaitsivat säteilymittarien avulla, että lastissa on jotain epäilyttävää ja tekivät välittömästi ilmoituksen asiasta säteilyturvakeskukselle.

Lastin sisältä löytyi radioaktiivista cesiumia sisältävä umpilähde. Sen pakkauksessa on selkeä säteilyvaaran merkki. Romun keskeltä sitä ei näkynyt, mutta säteilymittari paljasti lähteen.

Säteilyturvakeskus STUKin tarkastaja Venla Kuhmonen kertoo, että säteilylähteen joutuminen kierrätysromun joukkoon on hyvin harvinaista.

 – Tällaisia tapauksia ilmenee Suomessa ehkä kaksi, kolme vuodessa. Teollisuudessa näitä laitteita käytetään, mutta niiden paikka ei missään nimessä ole kierrätysromun joukossa.

Jos Konepeikon käsittelemässä kierrätysromulastissa oleva säteilylähde olisi päässyt esimerkiksi terästehtaalle ja sulatukseen, se olisi voinut saastuttaa koko sulatettavan metallierän. Siksi metalliromun säteilymittaus on Kuhmosen mukaan äärettömän tärkeää ja romulastin vastaanottanut Konepeikko teki työnsä ammattitaitoisesti asianmukaisilla säteilymittareilla.

Teollisuus käyttää nyt löydetyn radioaktiivista cesiumia sisältävän umpilähteen tapaisia laitteita Venla Kuhmosen mukaan eri prosesseissa esimerkiksi pinnankorkeuksien mittauksissa ja polttoainesiiloissa eräänlaisina pintakorkeuden vahteina.

Säteilyturvakeskus sai Imatralta ilmoituksen säteilevästä kierrätysmetallilastista perjantaina 20.3.

Konepeikon työntekijöiden tekemistä mittauksista voitiin päätellä, että kuormasta ei ollut välitöntä vaaraa kenellekään, joten purkamaton kuorma voitiin säilyttää ulkopuolisilta suljetulla alueella, kunnes STUKin tarkastaja tulisi paikalle tarkastamaan asian.

Tällaisia tapauksia ilmenee Suomessa ehkä kaksi, kolme vuodessa. — Venla Kuhmonen

Tarkastaja saapui Imatralle perjantaina 27.3. selvittämään tilannetta. Säteilyn aiheuttajaksi paljastui teollisuuden mittalaitteissa käytettävä umpilähde ja radioaktiiviseksi aineeksi cesiumin isotooppi 137.

Tarkastuksessa varmistuttiin myös siitä, että radioaktiivinen aine oli pysynyt säteilysuojan sisällä, eikä ollut levinnyt muuhun lastiin tai ympäristöön. Säteilylähde kuljetettiin säteilyturvakeskuksen tiloihin Helsinkiin, jossa sitä voidaan tutkia paremmin.

Koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen aikana lähes kaikki STUKin työntekijät tekevät etätöitä ja välttävät työssään tarpeettomia ihmiskontakteja.

Romumetallista löydetyn säteilylähteen tarkastus Imatralla ja haltuunotto katsottiin välttämättömäksi. Vain paikalle menemällä voitiin varmistua siitä, millainen lähde on kyseessä ja millaisia riskejä tilanteeseen liittyy.

Jokaisella säteilylähteellä täytyy olla turvallisuuslupa ja turvallisuusluvan haltija on vastuussa lähteen asianmukaisesta hävittämisestä.

– Kyllä näitä laitteita käyttävillä yhtiöillä on tieto siitä, kuinka ne pitää hävittää. Usein myös laitteiden myyjät ottavat käytettyjä laitteita vastaan, Venla Kuhmonen kertoo.

Säteilylähteen haltija voidaan selvittää luparekisteristä säteilylähteen sarjanumeron avulla. Koska säteilysuojan ympärillä on muita suojuksia, eikä niitä purettu paikan päällä, laitteen sarjanumero ei selvinnyt Imatralla.

– Laitteen luvanhaltija voidaan kyllä selvittää, mutta nyt kun olemme kotona etätöissä, se voi kestää hieman kauemmin, Kuhmonen sanoo.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset