Kun luontokasvattaja Anne Kuhanen lähtee suolle, lapset pistävät kinuskikattilan tulelle — Nyt on meneillään marjastuskauden loppuhuipennus

Karpaloiden lisäksi suolta saa voimaa, sanoo Kuhanen. Huonoa mustikkavuotta ehtii vielä paikata karpalosaaliilla. Paras keruuaika on juuri nyt.

Minna Mänttäri

Luontokasvattaja Anne Kuhanen vie työssään lapsia luontoon. Itse hän kulkisi marjametsissä ja soilla vaikka koko kesän, jos aikaa riittäisi. Kaikkein mieluisin ympäristö Kuhaselle on suo. Siellä mieli latautuu parhaiten.
Luontokasvattaja Anne Kuhanen vie työssään lapsia luontoon. Itse hän kulkisi marjametsissä ja soilla vaikka koko kesän, jos aikaa riittäisi. Kaikkein mieluisin ympäristö Kuhaselle on suo. Siellä mieli latautuu parhaiten.

Rauhallista on. Yksi ämpärin kanniskelija pilkottaa kitukasvuisten mäntyjen lomassa. Toinen kulkija harppoo pitkospuita ilman ämpäriä.

Iltapäivän aurinko valaisee suon purppuraiseksi, tummat pilvet vaeltavat taivaanrannassa.

Anne Kuhanen heittäytyy suohon polvilleen. Vieressä on kaksi ämpäriä. Pian astiaan jo ropsahtelee tummanpuhuvia, napakoita karpaloita.

Ollaan Hämmäauteensuolla ihan Lappeenrannan kupeessa, mutta Kuhaselle ei tulisi mieleen lähteä tännekään tähän aikaan vuodesta ilman keruuastioita.

— Moni ystävänikin marjastaa, mutta kukaan ei ole niin höyrähtänyt kuin minä, hän tunnustaa.

Anne Kuhanen on luontokasvattaja ja vie työkseen päiväkotilapsia luontoon. Se ei naiselle riitä, sillä luonnossa kuluu leijonanosa vapaa-ajastakin.

Kuhanen kerää kaikkia kesän antimia. Korvasienet, villiyrtit, ahomansikat, metsävadelmat, mustikat, juolukat, puolukat sekä tietysti loppukesän ja syksyn sienet.

— Jos olisi aikaa, en kesäisin muuta tekisikään kuin keräisin marjoja ja sieniä.

Minna Mänttäri

Anne Kuhanen pitää mukanaan kahta keruuastiaa. Pieneen hän kerää, isompaan voi jättää eväät ja vaikka radion soimaan. Se opastaa kerääjän takaisin tyhjennysastialle.
Anne Kuhanen pitää mukanaan kahta keruuastiaa. Pieneen hän kerää, isompaan voi jättää eväät ja vaikka radion soimaan. Se opastaa kerääjän takaisin tyhjennysastialle.

Paras keruuaika lokakuussa

Nyt on meneillään marjastuskauden loppuhuipennus: karpalosuot. Karpalosato on tänä vuonna hyvä.

Hämmäauteensuolla tosin näkyy, että siellä on jo kävelty ja mättäitä tyhjennelty. Sama on näkynyt muilla soilla, Kuhanen kertoo.

— Nyt kun oli huono mustikkavuosi, on ehkä lähdetty hakemaan karpaloa.

Kuhasen näppituntuma on, että karpalosoilla ei kuitenkaan yleensä ole sellaista vilskettä kuin marjametsissä. Monille riittää, että kirpeää marjaa saa pakkaseen joulukiisselin tarpeiksi.

— Tai ehkä syynä on mukavuudenhalu. Ajatellaan, että suolla on kosteaa ja kylmää.

Usein onkin. Karpalon paras keruuaika on yleensä lokakuussa ja jatkuu lumien tuloon asti. Tosin tänä vuonna karpalo tuntuu kypsyneen hieman etuajassa.

Kuhaselle sää on varustelukysymys. Sadehousuissa suolla voi vaikka konttailla. Välikerrokset, toppatakki ja lapaset pitävät kylmän loitolla.

— Lapasta voi vaihtaa aina kädestä toiseen, jos toinen käsi jäätyy, Kuhanen näyttää.

Minna Mänttäri

Kuivan kesän jäljiltä soilla on nyt melko helppo kulkea.
Kuivan kesän jäljiltä soilla on nyt melko helppo kulkea.

Ajatuksilla tilaa virrata

Marjojen keruu ei ole Kuhasesta työlästä, vaan hermolepoa. Kuhasen ämpärit ovat pieniä. Kerralla ei ole tarvis saalistaa paljon, jos luonnossa käy usein.

Mieluiten Kuhanen kuitenkin lähtee luontoon ajan kanssa, mukana eväät ja istuinalusta. Joskus seurassa, usein yksin, sillä ei ole väliä.

— Jos on jotain mietittävää, antaa ajatusten virrata vaan, ja asiat selviävät. Nautin rauhallisuudesta ja yksinolosta.

Täällä vain on helppo olla ja hengittää. Suosta saa voimaa, en tiedä miksi. — Anne Kuhanen

Karpalon keruu on Kuhaselle kauden loppuhuipennus siksikin, että kaikista luonnonympäristöistä suo on hänelle mieluisin.

— Täällä vain on helppo olla ja hengittää. Suosta saa voimaa, en tiedä miksi.

Ehkä se on suon tuoksu ja tummat pilvet. Niitä vasten muuttomatkoilleen suuntaavat joutsenet piirtyvät joskus huikean valkoisina. Silloin Kuhanen heittää selälleen mättäälle ja katsoo vain.

Kun Kuhasen perheen lapset olivat nuorempia, nämä kulkivat mukana marjaretkillä. Nyt teinit tyytyvät useimmiten odottelemaan saalista kotona.

— Keittelevät nytkin kotona jo kinuskia.

Kinuskiin on hyvä dipata suurimmat, joskus kirsikan kokoluokkaan yltävät karpalot.

Mistä sellaisia löytää, sitä on Anne Kuhaselta turha kysellä, sillä hän ei käytä karttoja. Hyvät paikat vinkkaa suunnistava mies, eikä Kuhanen edes tiedä soiden nimiä.

Suuria soita maakunnasta ei oikein enää löydy, mutta pieniä on jäljellä sen verran, että poimittavaa yleensä riittää.

Minna Mänttäri

Suuret suot maakunnassa ovat vähissä, mutta pieniä vielä löytyy.
Suuret suot maakunnassa ovat vähissä, mutta pieniä vielä löytyy.

Anne Kuhanen

43-vuotias luontokasvattaja, Suomen Ladun metsämörriohjaaja, alun perin kouluttautunut keittiöalalle.

Syntynyt Lappeenrannassa, jossa asuu yhä.

Perhe: mies ja 10-, 13-, 15- ja 17-vuotiaat lapset.

Harrastuksena luonnon lisäksi tanssi.

3X Tiedän että...

- Mikä on Metsämörri-tikkari.
- Että pihka on hyvää haavanhoidossa.
- Luonnossa oleminen lisää hyvinvointia.

Minna Mänttäri

Karpalo ei kärsi kylmästä. Mikään ei estä keräämästä sitä vielä keväällä lumien sulettua.
Karpalo ei kärsi kylmästä. Mikään ei estä keräämästä sitä vielä keväällä lumien sulettua.

Minna Mänttäri

Karpalo on helpoin kerätä silloin kun se on syvänpunainen, mutta vielä napakka. Karpalot eivät ole ollenkaan niin hitaita kerätä kuin moni kuvittelee, jos ne ovat suuria ja niitä on runsaasti.
Karpalo on helpoin kerätä silloin kun se on syvänpunainen, mutta vielä napakka. Karpalot eivät ole ollenkaan niin hitaita kerätä kuin moni kuvittelee, jos ne ovat suuria ja niitä on runsaasti.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut