Taideopinnot ja vertaistuki pelastivat 18-vuotiaan — "Elämässä pitää olla rytmi ja turvallinen rakenne"

Niina Villman

Henrik Härkönen jatkaa opintojaan avoimessa ammattikorkeakoulussa, jossa hän työskentelee grafiikanosastolla.
Henrik Härkönen jatkaa opintojaan avoimessa ammattikorkeakoulussa, jossa hän työskentelee grafiikanosastolla.

Niina Villman

Henrik Härkönen esittelee työtään, jossa traditionaaliseen punamultamökkiin sekoittuu jotakin tahraavaa ja ikävää.

Joutsenossa varttunut Henrik Härkönen ahdistui ja masentui yläkouluikäisenä. Hän sai ammattiapua, mutta se ei tuonut helpotusta.

Lukioikäisenä nuorukaisen elämä luisui kokonaan sivuraiteille. Ylioppilaaksi Härkönen ei kirjoittanut koskaan.

— Kun täytin 18, aloin ryypätä. Olin yksiössäni, join ja syrjäydyin. Alkoholisoiduin puolessa vuodessa.

Kaksi asiaa koituivat Härkösen pelastukseksi: vertaistuki ja taideopinnot Saimaan ammattikorkeakoulussa.

Nyt mies on 27-vuotias kuvataiteilija. Hän ei juo, mutta ahdistus väijyy yhä kintereillä. Sitä hän pitää loitolla säännöllisellä elämällä.

Härkönen menee työhuoneelle joka arkipäivä yhdeksältä aamulla ja tekee hommia neljään iltapäivällä.

— Elämässä pitää olla rytmi ja turvallinen rakenne, vain siten voi saada aikaan asioita.

Virkamiehen säntillisyydellä työskentelevä Härkönen ei pääse kehumaan kovilla tuntipalkoilla. Hän laskee saaneensa elämänsä aikana muutamia tuhansia euroja palkkaa. Ne ovat tulleet opetustöistä ja pienistä apurahoista.

— Pyrin minimitoimentuloon taiteella. Teen taidetta ja elän työttömyysturvalla.

Hän on ripustanut töitänsä esille Linnalan kampuksella Imatralla. Nuhruiselta paperilta katsoo synkkä hahmo. Sen vieressä lepattaa paperinpala, johon on vedostettu enkelinsiivet.

Ei epäilystäkään. Nämä Henrik Härkösen työt kertovat ahdistuksesta.

— Ai niistä nousee ahdistus? Se on hyvä, Härkönen sanoo.

Miehen toinen yksityisnäyttely on ollut esillä tänä vuonna taidekeskus Krimillä. Kesään mennessä Härkönen on mukana vielä kahdessa näyttelyssä, joista toinen on Imatralla ja toinen Mäntyharjulla.

— On tärkeää, että joku näkee töitäni ja joskus tulee palautettakin. Tulee tunne, että tekemiselläni on jotakin väliä.

Puolitoista vuotta sitten kuvataitelijaksi valmistunut mies jatkaa opintojaan avoimessa ammattikorkeakoulussa, jossa hän työskentelee grafiikanosastolla.

— On tärkeää nähdä ihmisiä.

Taidetta Härkönen on harrastanut läpi elämänsä, myös ankeimpina aikoina.

Lapsena hän tykkäsi piirtämisestä. Myöhemmin hän alkoi kirjoittaa runoja ja opetteli soittamaan kitaraa perheenjäsenen ja YouTuben opeilla.

Pahaan oloon taide ei ole Härkösen mielestä ratkaisu.

— Taiteella ei ongelmia ratkaista. Taide on taidetta ja terapia terapiaa. Mutta tekeminen tuntuu kyllä välillä hyvältä.

Liikunta on myös Härköselle tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. Mies lenkkeilee, treenaa lihaskuntoa ja joogaa.

Venäjäksi Härkönen on opiskellut yhden lauseen. Se on hänen mielestään romanttinen ja melankolinen slaavilainen lause.

— Opettelin sanomaan ”anteeksi äiti, olen katukoira”. Halusin osata sanoa jotain hauskaa venäläisille vaihto-opiskelijoille.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.