Arkistosta: Suomen mestaruus käynnisti vuonna 1986 villit juhlat — ”Jos joku ei tiennyt mitä onni on, niin sen nyt näki omin silmin”

Vuonna 1986 osattiin juhlia, kertovat vanhat lehtileikkeet. Mestaruusjoukkue riehakkaassa ryhmäpotretissa.
Vuonna 1986 osattiin juhlia, kertovat vanhat lehtileikkeet. Mestaruusjoukkue riehakkaassa ryhmäpotretissa.

IPV otti historiansa kolmannen Suomen mestaruuden Siilinjärven kentällä vuonna 1986. Peräti neljäntuhannen katsojan edessä pelattu ottelu sai niskaansa sateen, mutta imatralaiset ottivat liejuiselta kentältä sen, mikä piti ottaa. Lue tästä otteluselostus, joka on julkaistu Uutisvuoksessa 16.9.1986

... ja toiset tuli taas perästä...

”SiiPo on Savosta, SiiPo on hyvä. Annetaan SiiPolle hopeajyvä". Näin runoili imatralainen pesäpallofani lauantaina Siilinjärven Mantulla. Siipolaiskannattajan pyynnöstä, kun imatralaiset hallitsivat huuto-ottelua mielin määrin ottelutauolla. Peli oli 7—2 ja IPV:n otteissa oli vahva kullan maku.

Siilinjärvi pani vielä pelin jännäksi ja loppuminuutit jännättiin seisaaltaan. 7—4, 7—5, 7—6... Mutta sitten se tuli! Vapauttava Jyrki Korhosen tuhoaminen ykköselle, kun mies oli juuri saanut takapesät täytetyksi. Siinä oli miehiä nipussa vaikka kuinka monta. Korhonen, Lipponen, Uosukainen... Mutta tärkein kaikista oli päätuomari Raimo Hännisen oikea käsi. Se osoitti suoraan kohti Jyrki Korhosta... Kolmas kuollut ja IPV oli Suomenmestari. Eläköön!

Kruunupäät tuulettivat koko kauden voimalla

SiiPo sai korjata saaliikseen sen, mitä pöydältä putosi. Hopeajyvän. Se on hyvä suoritus sarjanousijalta.

Vuoden 1986 mestaruus varmistettiin vieraspelissä Siilinjärvellä.
Vuoden 1986 mestaruus varmistettiin vieraspelissä Siilinjärvellä.

Ja juhla alkoi. Sitä riemua ei sanoin pysty kuvaamaan, se oli sanoinkuvaamatonta. Hirvittävä, parin kuukauden mittainen paine purkautui IPV:n punapaitajoukkueesta sillä tavalla, että koskaan ei moista liene nähty. Kaksinkertainen kuperkeikka Mantun kentän liejukossa oli vain alkusoittoa sen rinnalla, mitä tuleman piti. IPV:n kruunupäät ottivat mestaruudestaan irti yhtä paljon kuin olivat ottaneet itsestään 29:n sarjapelin aikana. Määrättömän määrään riemua.

Jos joku ei tiennyt mitä onni on, niin sen nyt näki omin silmin Savon ja Siilinjärven Mantulla. Halailua, kuperkeikkoja, itkua ilosta, huutoa, riemua, lippuja, kuohujuomaa, plakaatteja, kruunuja.... Imatralainen suomenmestaruus oli kaikkien aikojen komeinta katseltavaa, vaikka se piti katsella vieraskentällä.

Lipponen ja Bragge kovassa vedossa

Kentän kuningas Siilinjärvellä oli Pentti Lipponen. Pentin lyöntijyvä oli ensimmäisessä ottelussa hieman hukassa.

— Onneksi pojat hoitelivat homman, tuumasi Lipponen lauantaina MantulIa.

Ja hoiteli itse loput. Kolme kertaa mies sisään ja kertaalleen komealla kakkosrajan puhkaisulla. Ja voihan pojat, monta

olisi tullut lisää, ellei olisi satanut. Keijo Leiniäinen sai itseään eteen kahdesti, mutta kuivalla ja nopealla kentällä se olisikin ollut tekemätön temppu...

Syksyn ja talven kiistakappale Raimo Bragge puolestaan kipitti kolme juoksua sellaiseen tahtiin, että Mantun kenttä oli jalan alla rullalla. Turhanpäiten ei Raimo kolmannen pinnan jälkeen juossut kolme sormea pystyssä ympäri kenttää.

Mutta taistelijoita olivat Mantun sateessa IPV:n joukoista jokainen. Ensimmäisestä viimeiseen ja kärkimiestä vihonviimeiseen kannattajaan. Kun kolmatta paloa pelin päätteeksi haettiin, haettiin sitä katsomossa seisaaltaan. Ja taukoamaton jylinä kannusti molempia joukkueita. Imatralaisia oli paljon, mutta kun Mantulla oli katsojia lähes neljätuhatta, oli pääluvussa laskien ylivoimaa savolaisten.

Ja kyllä ne kannustivat! Mutta yhtään eivät imatralaiset hävinneet. Onneksi olkoon jännärit! Olette Suomenmestareita.

Mansikka ja Lipsanen menestyksen takana

IPV:n suomenmestareista liikuttunein taisi olla Matti Mansikka. Mies, jonka valmennusohjelmat ja harjoitteiden vetäminen ovat todellinen kulmakivi IPV:n mestaruudelle. Lähes vuoden mittainen tinkimätön harjoittelu tehtiin sillä silmällä, ettei nyt tarvitsisi miettiä mitä jäi rästiin. Eikä tarvitse.

Vesa Lipsasen pulssimittari hakkasi Siilinjärven loppuottelun viimeisessä vuorossa Iähes kahtasataa. Mutta mittari kesti ja IPV kesti. Ja Vesa Lipsasen ansioita mestaruuden takana ei voi liikaa korostaa, vaikka niitä onkin niin paljon mainostettu. Todellinen Keisari.

Lipsanen ei sunnuntain mestaruusjuhlassa kuitenkaan suostunut kovinkaan runsasta kunniaa itselleen ottamaan. Kehui koko joukkuetta, mutta erityisesti Karre Stenbergiä. Tilastoihme kertoi, että Karren kesä oli mahtava. Sisäpelin osalta huimaava, sillä vain kolmessa ottelussa miehen onnistumisprosentti 29:stä pelatusta matsista jäi alle 50 %:n.

— Mahtava suoritus, ihme on, jos eivät vuoden parasta meidän joukkueestamme valitse, siunaili Vesa "Keisari" Lipsanen.

Herkkä tunnelma mestaruusjuhlassa

IPV:n mestaruusjuhlassa sunnuntaina oli tunnelma varsin herkkä. Vaikka mestaruus olikin jo vuorokauden ikäinen, jaksoi IPV:n joukkue, johtoporras ja kannattajakunta riemuita siitä täysin rinnoin. Puheita pidettiin ja tuon tuosta herkistyttiin.

Loistavan lauantain loistava sunnuntaijuhla voidaan kiteyttää kuitenkin kahteen lauseeseen, jotka juhlassa henkivät ilmoille: "IPV oli terästä, toiset tulivat perästä!".

Luetuimmat

Uusimmat uutiset