Kun venäläisveturi putosi suomalaisten tekemään monttuun, tarkastaja betonikuormaan ja tyttöjä salakuljetettiin auton valepohjassa Neuvostoliitosta Imatralle – Itärakentajat -kirja kertoo Svetogorskin suomalaisrakentajien värikkäistä kokemuksista

Svetogorskin rakentaminen toi 1970-luvulla työtä ja elämää rajan molemmille puolille.

Hannu Ojala

Svetogorskin kaupunkia rakennettiin suomalaisvoimin 1970-luvulla.
Svetogorskin kaupunkia rakennettiin suomalaisvoimin 1970-luvulla.

Torstaina 3. syyskuuta tulee kuluneeksi 120 vuotta Suomen tasavallan pitkäaikaisimman presidentin Urho Kaleva Kekkosen syntymästä. Kekkonen oli 1960- ja 1970-luvulla Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyöprojektien takuumies ja siksi hänen syntymäpäivänsä on valittu myös Itärajan takaisista rakennustyömaista kertovan uuden kirjan ilmestymispäiväksi.

Jyrki Koulumiehen kokoama kirja Itärakentajat – Työmailla Neuvostoliitossa kertoo aikalaisten muistelmia monista suomalaisrakentajien Neuvostoliiton kohteista.

Siellä vieraalla maalla ja joskus vanhoilla suomalaisilla kotikonnuillakin ainakin Imatran kupeessa Svetogorskissa suomalaisrakentajat ahersivat, kirosivat, pitivät hauskaa, ehkä ikävöivät kotiin ja siinä sivussa tekivät bisnestä, jotkut jopa salakuljetustakin.

Imatran rajanaapuri Svetogorsk oli yksi 1970-luvun suurista itärakentajien kohteista. Se rakennustyömaa elävöitti monin tavoin Imatran kaupunkiakin, koska monet Svetogorskin rakentajista majoittuivat Imatralla.

Rakennusmiehiä varten kaupunkiin nousi uusia majoitustiloja, ravintoloissa riitti asiakkaita ja elokuvateattereitakin kaupungissa oli parhaimmillaan neljä.

Hannu OJala

Mauri Inkinen ajoi aikoinaan vuosikausia betonirallia Korvenkylästä Svetogorskiin.
Mauri Inkinen ajoi aikoinaan vuosikausia betonirallia Korvenkylästä Svetogorskiin.

Kun tarkastaja putosi betonikuormaan

Svetogorskista koko työvoima palasi aina yöksi kotimaahan toisin kuin monilta kaukaisemmilta työmailta, jossa oli myös niin sanottuja verovankeja mersun hintaa tienaamassa.

Mauri Inkinen oli Svetogorskin rakennusprojektissa ensimmäisten betoniautojen kuljettajien joukossa. Ennen kuin Neuvostoliiton puolelta saatiin tarpeeksi tehokkaita betoniasemia, betoni piti tuoda Suomen puolelta allasautoilla. Inkisen lastit kulkivat Korvenkylästä rajan yli.

– Raja piti ylittää 10–15 kertaa päivässä, koska allasautossa vesi nousi helposti pintaan ja betoni piti saada nopeasti valupaikalle. Vasta myöhemmin tuli autoja, joissa kuuppa pyöri ja piti seoksen pitempään valukelpoisena, Inkinen muistelee Itärakentajat -kirjassa.

– Kontrolli rajalla ei ollut yhtä tiukkaa kuin muilla. Silloin tällöin kokeilivat pitkällä rautakangella, että kuupassa oli todella betonia, eikä mitään muuta. Yhtenä talvena rautakankikaveri liukastui ja putosi kuupan sisältä sinne massaan. Huusi, ettei pääse pois. Menin nostamaan. Sekin saattoi johtaa siihen, etteivät enää olleet yhtä tarkkana tarkastamassa, mitä kaikkea Neuvostoliittoon vietiin ja tuotiinko sieltä mahdollisesti jotain pois, Inkinen kertoo.

Pian usein rajan ylittävät tutut autoilijat pääsivät rajan yli jo lupapaperia vilauttamalla.

– Kun kontrolli löystyi, saattoi käydä niin, että joku saattoi joskus tuoda jotain väritöntä venäläistä nestettä Suomen puolelle. On se tunnustettava, Inkinen muistelee.

Auton valepohjassa matkalla Valtionhotelliin

Insinöörioppilas Raimo Hovi odotti ensimmäistä kyytiään Svetogorskiin ensimmäistä kyytiään rajan yli Svetogorskiin Rajapatsaalla toukokuussa 1973.

– Rajalla ei hymyilty. Eväskassi pengottiin saumoja myöten. Myöhemmin opin, että rajan yli kulki viinan ostoon sopivaa valuuttaa, sukkahousuja, mainospipoja ja muovikasseja. Rajan jälkeen tien kuoppaisuus kertoi, että oli vaihdettu valtion lisäksi järjestelmää.

– Vanhalla suomalaisella tehdasalueella oli kymmeniä ruostuneita möykkyjä pinoissa. Sotakorvauksena tulleille sähkömoottoreille ei ollut keksitty käyttöä. Seisoin siellä yksi Retu-kengin mudassa, muistelee Hovi uransa alkua Svetogorskissa.

Työmaan vieressä oli tehtaan laboratorio, jossa Hovi tutustui paikallisiin työntekijöihin.

– Tytöt olivat kauniita, oletin, että pyytäisivät meitä tuomaan jotain Suomesta. Halusivat enemmän. Pettyivät, kun kuulivat, että olen naimisissa. Tapaaminen päättyi kohteliaasti, mutta hiukan vaivautuneesti.

Hovin mukaan moni Svetogorskin tytöistä olisi halunnut käydä Suomessa.

– Yksi urakoitsija rakensi pakettiautoonsa valepohjan ja kuljetti kaverinsa kaksi tyttöä Imatralle. Tytöt eivät malttaneet pitää suutaan kiinni ulkomaan matkailustaan ja Imatran Valtionhotellista. Kateelliset käräyttivät ja kätkö paljastui. Mies pidätettiin. Me muut saimme maksaa hinnan, sillä rajatarkastus tuli perusteellisemmaksi ja hitaammaksi, Hovi muistelee.

Hannu OJala

Valokuvaaja Jaakko Repo kuvasi Svetogorskin projekteja kymmenen vuoden ajan.
Valokuvaaja Jaakko Repo kuvasi Svetogorskin projekteja kymmenen vuoden ajan.

Veturinkuljettaja ei huomannut kiskojen loppuvan

Svetogorskin työmaan rakentajan eli rakennusyhtymä Finn-Stroin vastaava mestari Matti Ruotsalainen johti töitä, jossa Svetogorskin ratapihalle tehtiin kaapelointeja ja pohjaviemäröintejä. Se vaati rakentamista routarajan alapuolella eli kahden metrin syvyisen kaivannon tekoa.

Töistä oli sovittu kombinaatin johdon kanssa, mutta ratapihalle tieto ei ollut levinnyt kaikille.

Parikymmentä metriä kisoja ja ratapölkkyjä oli raivattu kaivannon tieltä ja kuoppaa tehty, kun ratapihalta lähestyi aluetta vihreä veturi ja tavaravaunuletka. Kombinaatin kanssa oli sovittu, että kyseillä raiteella ei liikennöidä, mutta veturi tuli kohti monttua.

Ruotsalainen hyppäsi kirkoille ja käski montussa olleet työmiehet äkkiä maan päälle. Hän heilutti varoitusmerkkiä veturinkuljettajalle, joka ystävällisesti vilkutti takaisin. Jarrutus tuli liian myöhään ja veturi jäi etuosastaan roikkumaan kaivannon päälle.

– Millä luvalla suomalaiset irrottelevat ratapihan kiskoja, pauhasi paikalle miliisin kanssa tullut kombinaatin edustaja.

Lupa löytyi Ruotsalaisen taskusta ja Viipurin suunnasta tulleet veturit nykäisivät kuoppaan lähes pudonneen veturin takaisin raiteille. Sitä paikkailtiin lekalla ja matka jatkui.

Immolassa varusmieskoulutuksensa suorittanut vastaava mestari Matti Ruotsalainen sai tapahtumasta mainetta "ainoana suomalaisena sissinä, joka on toisen maailmansodan jälkeen suistanut veturin raiteilta".

jarmo hämäläinen

Svetogorskin kombinaatin piiput puhaltavat savujaan Imatran rajan pinnassa.
Svetogorskin kombinaatin piiput puhaltavat savujaan Imatran rajan pinnassa.

Rahahan se lopulta ratkaisi

Mikä sitten houkutteli Svetogorskiin töihin.

Kirvesmies Esa Kunttu tiivistää Itärakentajat -kirjassa tärkeimmän syyn.

– Eiköhän ensimmäinen ollut leipä. Rahapuoli eli palkat olivat siellä paremmat kuin muualla. Siksi sinne mentiin. Svetogorskiin oli tehty erillinen työehtosopimus, se taisi olla neljä vuotta voimassa.

Itärakentajat – Työmailla Neuvosliitossa -kirjan on koonnut toimittaja Jyrki Koulumies. Teoksen julkaisija on Suomalaisen kirjallisuuden seura. Kirjan teksteistä osa on julkaistu jo aiemmin.

Luetuimmat