Lapinpöllön liikkeet Konnunsuolla salataan — Etelä-Karjalassa tavattuja lintuharvinaisuuksia ei kerrota suurelle yleisölle Tiirassa

Lintuharrastajat haluavat taata pöllölle oleskelurauhan. Harvoin nähdystä linnusta havaintoja myös Ruokolahdella.

Markku J. Hytönen

Nälkä on todennäköisesti tuonut lapinpöllön Konnunsuolle, koska se ei näyttäydy päivällä, jos vatsansa on täynnä.
Nälkä on todennäköisesti tuonut lapinpöllön Konnunsuolle, koska se ei näyttäydy päivällä, jos vatsansa on täynnä.

Konnunsuolla nähty lapinpöllö loistaa poissaolollaan lintutietopalvelu Tiirassa. Kaikille avoimesta Tiirasta löytyvät Etelä-Karjalassa maaliskuussa tavatut viirupöllö, huuhkaja, varpuspöllö ja hiiripöllö, mutta lapinpöllöstä ei näiltä main ole jälkeäkään.

Syitä tähän on kaksi. Toinen on se, ettei pöllön löytänyt Markku J. Hytönen ole kirjannut pöllöä järjestelmään ja toinen se, ettei eteläkarjalaisittain merkittävistä lapinpöllöhavainnoista kerrota kuin lintuyhdistyksen rekisteröityneille käyttäjille.

Harvinaisista havainnoista ei yleisesti kerrota ihmisille, että ihmiset eivät häiritsisi arkoja lintuja, kertoo pitkään lintuja harrastanut lappeenrantalainen Esa Sojamo.

Sojamon mukaan Tiirassa toimii automaattinen salaus, joka antaa havainnot tietyistä alueella pesivistä ja talvehtivista lajeista vain lintuyhdistysten käyttöön.

— Lapinpöllön lisäksi talvilinnuista esimerkiksi valkoselkätikan tiedot salataan. Jos täällä talvehtisi kuningaskalastaja, myös havainnot siitä salattaisiin. Kuningaskalastaja on talvehtinut näillä seuduilla muutamia kertoja, ja viime kerrasta on vuosia aikaa, Sojamo sanoo.

Lapinpöllön Konnunsuolla maaliskuun alussa löytänyt Hytönen ei ole halunnut kirjata pöllöhavaintoaan Tiiraan, vaikka siitä voisi olla hyötyä tutkimukselle ja perehtyneille lintuharrastajille.

Tiiraan ei ole päätynyt myöskään toinen havainto lapinpöllöstä, joka tehtiin maaliskuun alkupuolella Salosaaressa. Viime talvena lapinpöllö nähtiin muun muassa Suikkalassa ja Käringillä. 

Hytönen haluaa pitää pöllön olinpaikan omana tietonaan, että ihmiset eivät lähde sankoin joukoin sitä etsimään. Hän kertoo kolmen vuoden takaisen paljastuksensa taigarautiaisen olinpaikasta Lappeenrannassa aiheuttaneen kansanvaelluksen ja haitanneen lintua, eikä hän halua saman toistuvan pöllön kohdalla.

— Kokemuksena suon pöllön kohtaamisen kelle vain, mutta en halua toitottaa, Hytönen sanoo.

Markku J. Hytönen

Lapinpöllö on harvinainen lintu, mutta vaarantunut laji se ei ole. Etelä-Karjalassa lapinpöllöjä pesii hyvinä myyrävuosina toista kymmentä paria.

— Annan itsekin pöllön olla rauhassa. En lähde enää etsimään sitä, hän jatkaa. Valokuvausta harrastava Hytönen näki pöllön toistamiseen etsittyään sitä Konnunsuolla nelisen tuntia reilu viikko sitten.

Myös Esa Sojamo on sitä mieltä, että pöllö on syytä jättää rauhaan, vaikka se lähelle ihmisasutusta on tullutkin.

Konnunsuolla tavattu yksilö on Sojamon arvion mukaan liikkeellä ruuan perässä.

— Lapinpöllö tulee ihmisten näkyviin, koska sen on pakko saalistaa. Lapinpöllö ei näyttäydy päivällä, ellei se ole nälkäinen, Sojamo sanoo.

Lapinpöllö on ruuan suhteensa hyvin valikoiva. Se syö vain pikkujyrsijöitä, mikä lisää pöllön ahdinkoa näin runsaslumisena talvena, kun myyriä on mahdotonta noukkia paksun ja kovan lumipeitteen alta.

— Lapinpöllö tarvitsee 4—6 myyrää vuorokaudessa. Pöllöllä on toivoa, jos se sattuu paikalle kun myyrä nousee hangen alta näkyviin hengitysaukolleen. Syvemmällä metsässä lumipeite voi myös olla vähän ohuempi.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset